Surkea luentopäiväkirja. En kehtaa lähettää opettajalle valmista tehtävääni.

Lähetä vain, ei muidenkaan työt sen kummempia ole.

Jollet lähetä sitä arvioitavaksi, epäonnistut varmasti. Eli lähetä nyt kuitenkin se luentopäiväkirja.

Mitään muuta keinoa oppia tietämään, ”ovatko pohdintasi relevantteja”, ei ole kuin kokeilla. On tärkeää oppia ymmärtämään, että oppiminen on aina keskeneräistä - ja silti sitä on käytettävä. Eli laitan nyt vain se suoritus arvioitavaksi.

Mutta yleensä voisi sanoa, että jos ne perustuvat luentoihin ja muuhun kurssimateriaaliin, niin ne ovat relevantteja. Se, mikä ei ole relevanttia, on yleensä joko omien lapsuudentraumojen pohdintaa (tai se voi olla relevanttiakin, mutta eihän opettaja pysty sitä mitenkään arvioimaan kun ei tunne sun lapsuutta) tai vaihtoehtoisesti joku 1970-luvulla vanhentuneisiin tietoihin perustuva vastaanvänkääminen ja ”luennoitsijan opettaminen”. Todettakoon, että molempiin syyllistyvät yleensä ns. ”varttuneet opiskelijat”.

Miten ihmeessä voit ikinä tehdä töitä, jos olet noin epävarma omasta osaamisestasi?

Kirjoita se uusiksi

Sait siis jo tehtävän kirjoitettua? Hienoa!

Sinuna yrittäisin vain ajatella, että huononkin tehtävän palauttaminen on parempi kuin palauttamatta jättäminen. Jos työsi on huono, niin opettaja kommentoi ja kertoo sen kyllä ja silloin opit paljon uutta. Todennäköisesti luentopäiväkirjasi menee kuitenkin heittämällä läpi ja unohdat sen pian, kunhan nyt vain palautat sen. Eli palauta työsi ja tee muita asioita, jos tulee korjattavaa niin korjaat, mutta jos ei niin aina parempi. Tsemppiä!

Palauta vain. Eivät luennoitsijat/opettajat niitä jää muistelemaan "olipa se Minka Järvisen portfolio todella keskinkertainen..." Heillä on omakin elämä.

Joskus se riittävä työ on ihan riittävä. Ei aina tarvitse suorittaa, jos siihen meinaa jäädä jumiin.