Lue keskustelun säännöt.
Lohduttakaa järkevästi, ahdistaa :(
11.12.2009 |
Sain poikani tarhakuvat ja hän on niissä tismalleen samannäköinen kun itsemurhan tehnyt isoveljeni. En edes tajunnut kenen kuvaa katsoin kun avasin kuvakirjekuoren. Luulin, että se oli veli, ei oma lapseni.
Nyt itkettää ja ahdistaa. Pelkään muutenkin, että veljeni kohtalo toistuu, jotenkin kertautuu eikä minulla ole mahdollisuutta estää sitä. Tämä ei yhtään auta jo valmista pelkoa ja ahdistusta :(
Kommentit (5)
Eihän itsemurha geeneissä ole ja vaikka masennusriski saattaa kulkea suvuissa, lapsesi geeneistä on puolet isältään...
Ja joka tapauksessa se on pitkälti lapsuudesta ja ympäristöstä kiinni, millainen elämä lapsellesi muotoutuu. Ihminen on aina ympäristön ja perintötekijöidensä summa, ei pelkästään perintötekijöidensä.
On tietysti todella kurjaa, että veljesi tappoi itsensä ja se on sinulle ollut varmasti rankka juttu. Mutta hei: miten se oikeasti vaikuttaa lapseesi? Totta kai hän voi olla setänsä näköinen - mutta elääkö hän täsmälleen samanlaista elämää kuin veljesi. No ei elä.
Vaikuttaa siltä, että sinulla on paljon työstämätöntä tuossa veljesi kuolemassa. Kannattaisi varmaan mennä juttelemaan psykologin tai terapeutin kanssa syyllisyydentunteistasi. Ei ole normaalia ajatella, että tuo automaattisesti siirtyy lapseesi ja että et muka voi asialle mitään.
Poikasi on nyt lapsi ja onnellinen, eikö vain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteen. Itse huomasin koulun juhlissa, kun poikani luokka esitti yhtä laulua, että hän oli just samannäköinen kuin minun itsemurhan tehnyt veljeni. Ihan.
Luonteeltaan ovat erilaisia, enkä muutoin yhdennäköisyyttä huomioi, mutta tuo hetki koululla oli jotenkin pysäyttävä.
En jotenkin tajunnut, että joudun kohtaamaan asian uudestaan näin omien lasteni myötä. huoh.
ja joo, ei lapseni ole sama ihminen ja elämme ihan eri elämää. Huoli silti painaa, mutta en kai olekaan ainoa.
se taannoinen nettihuijari...juttu on sitä tasoa. On kuolemaa ja ahdistusta ja en tajua ja olen shokissa, lässyn lässyn...
mutta jos nyt jotain lohduttavaa voisin sanoa niin ajattele vaikka, että on ihanaa että sinulle rakkaan ihmisen geenejä näkyy niin selvästi pojassasi. se kantaa ikuisesti muistoa veljestäsi.
Ja minulla myös sama ahdistus kuin sinulla, pelkään että isäni kohtalo toistuu miehelläni :( Isäni teki myös itsemurhan ja äitini jäi nuorena leskeksi.
Voimia sinulle!