Kysymys teille, jotka olette valmistuneet "ei-mihinkään ammattiin"

Jos nyt näin voi sanoa. :) Miten olette sietäneet ahdistusta tulevasta työpaikasta vai onko sitä ahdistusta edes ollut? Itse valmistun tällaiselta alalta. Voinko vaan luottaa löytäväni oman paikkani työelämästä? Välillä ahdistus nostaa päätään.

Mitä töitä haluat? Jos jotain, mitä koulutuksellasi ei saa, sitten pitää varmaan opiskella lisää?

akateeminen ei-mikään-ammatti on minulla, ja suurta osaa näyttelevät sivuaineeni ja työkokemukseni. Niiden ansiosta olen saanut laadittua suht koherentin uran, johon olen tyytyväinen.

ei tule esim. sairaanhoitajaa, joka voi valmistuttuaan hakea sairaanhoitajan tehtäviä. Minusta tulee jotain, joka voi hakea töitä aloilta, jonne ei tarvitse pätevyyksiä.



Mietin vaan, että löytyykö niitä töitä sitten jostain vai olenko opiskellut "turhaan", jos teen samoja hanttihommia, kuin opintojen aikaan.

sain vakituisen paikan ennen valmistumista. Tämä oli kyllä jo pari vuotta sitten kun ei taantuma ollut alkanut. Työni ei tosin lainkaan ole koulutusta vastaavaa, eli maisterin paperit ovat ihan turhat tässä hommassa. Palkka on ok, ja koulutusta vastaavat työt olisi olleet pätkää. Mä valitsin mieluummin näin.

Tämä lama lisää entisestään tätä epävarmuutta. Jos tulevat työt ovat jotain sellaista, joita kuka tahansa voi tehdä, niin olenko vaan harrastellut opiskelua viimeiset vuodet?



Äh, onpa vaikea selittää. :)

Olen HTM ja opiskeluaikana en edes tiennyt, mitä haluan tehdä. Lopulta valmistuttuani löysin itseni ihan jostain muualta töistä kuin mitä olisin voinut opiskellessani kuvitellakaan. Nyt olen tehnyt tätä työtä 4 vuotta ja ala tuntuu hyvinkin omalta. Lopulta sijoittumiseen vaikutti pääainetta enemmän sivuaineet ja muu mielenkiinto ja osaaminen.

Sain kaksi lasta ja olin 3,5-v kotona. Sen jälkeen töiden löytäminen kyllä ahdisti. Sain sitten työpaikan, johon olisi riittänyt alempi korkeakoulututkinto, mutta joka kuitenkin antoi hyvää työkokemusta. Olin tuossa hommassa 1,5v ja vaihdoin oman alani asiantuntijatehtäviin. Mä oon valtiotieteen kandi ja Filosofian maisteri.

nyt jos valitsisin opiskelupaikan, ehkä valitsisin toisin.



Tässä tilanteessa työkokemus on se kaikista tärkein. Ja toiseksi tärkein edes yksi konkreettinen sivuaine. Jos ei sitäkään ole, niin pitää kurssituttaa itseään.



Ei minua enää ahdista, mutta ymmärrän kyllä, että jotakuta ahdistaa.

jos vaan löytää ne ja osaa "myydä" tutkintonsa työnantajalle.

Itse olen valmistunut DI:ksi, eikä sekään ole suoraan mihinkään hommaan valmistava tutkinto.



Kyllä työkokemuksen laaja kirjo (omalta alalta) on ollut se tärkein, millä työpaikoista kilpaillaan. Toki sitten työhaastattelutilanteessa se "oma itse" ja käyttäytyminen jne. ovat merkitseviä.



Tein opiskeluaikana vähän huonommalla palkalla oman alan töitä ja työharjoittelua. Tällä oli se vaikutus, että sain työpaikan jo ennen valmistumista (dippatyöpaikan ja jatkoin siitä töissä). Tämän jälkeen olen jo vaihtanut työpaikkaakin.



Toki tämä on paljon hankalampaa opintoaloilla, joilta ei löydy harjoittelupaikkoja/päättötyöpaikkoja. Toivotan onnea työn etsintään!

akateeminen ei-mikään-ammatti on minulla, ja suurta osaa näyttelevät sivuaineeni ja työkokemukseni. Niiden ansiosta olen saanut laadittua suht koherentin uran, johon olen tyytyväinen.

Ja tosiaan tyokokemus (jonka kerasin jo opiskeluaikana) oli ratkaiseva. Nyt minulla "unelmatyo" ja ura, joka nain jalkikateen nayttaa "suunnitellulta" vaikka kaytannossa ei sita ollutkaan. ;-)

Mun ongelma on se, että olen tehnyt paljonkin töitä, mutta ne ovat sieltä täältä, eri aloilta. Itse asiassa täysin eri aloilta eli ei siis mitään johdonmukaista etenemistä tai eteenpäin pyrkimistä ole nähtävillä mun cv:llä. :(



Lisäksi valmistun äitiyslomalta eli siinä yksi mietinnän aihe lisää.

Valmistuin (humanisti) FM:ksi ja jäin yliopistolle töihin. Pätkää pätkää pätkää. Nyt näyttää siltä, että pätkäkin kohta loppuu. Täytyisi siis lähteä hakemaan duunia (ja elämää) laitoksen ulkopuolelta, mutta vaikeaa on! Tiedän että olen ns. hyvä tyyppi, osaan vaikka mitä ja sisäistän nopeasti uusiakin juttuja, mutta näiden taitojen kokretisoiminen ja itsensä myyminen jollekin firmalle on oikeasti hankalaa. Siitäkin huolimatta että luin sivuaineena kauppatieteitä :)

jota opiskeluaikana huolestutti ja masensi kovasti se ettei tiennyt mihin isona ryhtyisi (myös ympäristön suhtautuminen oli usein luokkaa "mikäs maisteris-siivooja susta sitten joskus tulee").



Yliopistolla kaikki hehkuttivat opikeluajan aktiivisuuden tärkeyttä, järjestötoimintaa ja hienoja kesätyöpaikkoja. Itse olin tavallinen passiivisenpuoleinen möllöttäjä ja kesät hankin rahaa duunarina.



Myös omaksi yllätyksekseni sain heti valmistuttuani töitä. Olen päässyt etenemään ihan ok, tykkään työstäni eikä palkkakaan ole ihan huono. On totta, että hommiani voisi periaatteessa tehdä kuka vaan, vaikka peruskoulupohjalta, enhän ole lääkäri tai juristi. Kummasti kuitenkin höpölöpö koulutukseni on antanut eväitä työelämään ja mikäli haen jotain uutta tehtävää minua ei ainakaan jätetä valitsematta koulutuksen puutteen takia.

noi kyselyt "mikä susta sitten tulee". Voi niitä ilmeitä, kun sanon, etteipä juuri mikään.