Voiko 2-suuntaisen diagnoosin saanut opiskella sairaanhoitajaksi?

Jos elämäntilanne muuten ok ja sairaus lääkityksellä hallinnassa. Tarvitaanko hakuvaiheessa joku lääkärintodistus vai voiko taudin vaan kylmästi pimittää omalla vastuulla niin sanotusti..

anteeksi vain mutta itse toivoisin että alalla olisi vain psyykkisesti terveitä. On se niin vastuullinen työ.

Järkeenhän sairaus ei vaikuta jos se tosiaan on hallinnassa lääkkeillä.



ap

Tosin sairaus on niin epätasapainossa ja kuvioissa nyt myös huumeita, joten opiskelut jäissä varmaan ikuisesti.

lähihoitajaksi ainakin bipo pääsee.

Järkeenhän sairaus ei vaikuta jos se tosiaan on hallinnassa lääkkeillä. ap

taudissa on kuitenkin vaiheita jolloin potilas ei ole realiteeteissa ja hän ei kykene itse tilaansa arvioimaan. Silloin potilasturvallisuus voi olla vaarassa. Välttämättä ei ole, mutta se riski on.

Ihmisen elämäntilanne ei iänkaikkisesti pysy stabiilina ja samanlaisena. Mitä jos tulee jotain ongelmia elämässä tai lääkitys ei toimikaan ihan niinkuin ennen?



Sairaanhoitajakoulussa opiskelukaverilla alkoi loppuvaiheessa opinnäytetyöstressiä pukkaamaan ja jo ammoin hallintaan saadut mielenterveysongelmat nostivat päätään. Sinä keväänä ei meidän muiden kanssa valmistunut, tokkopa valmistui ollenkaan. Viimeksi kun näin hänet, oli kaupan kassalla töissä.



Ihminen ei yleensä etukäteen pysty tietämään kuinka paineen ja stressin alla toimii, tai miten psyyke siihen reagoi. Suosittelen ihan oikeasti jotain muuta alaa.

saada lääkäriltä T- todistus, jossa arvioidaan myös tuo asianomaisen psyykkinen terveydentila. Eli mikäli olet rehellinen, kerrot lääkärille myös psyykkiseen terveyteesi vaikuttavat seikat.



Olen itse alalla ja pitkän (15v) työkokemuksen omaavana voi vain sanoa, että psyykkisen hyvinvoinnin tulee olla kuosissa, että tällä alalla pystyy työskentelemään täysipainoisesti.

ja toimii aktuaarina, siis vakuutusmatemaatikkona, isossa vakuutusyhtiössä.

ja toimii aktuaarina, siis vakuutusmatemaatikkona, isossa vakuutusyhtiössä.

on mt-ongelmaisia. Tiedän yhdenkin psykoosissa olleen psykologin, joka tekee tänä päivänä täysipainoisesti työtään :-) Ei ne mt-ongelmatkaan välttämättä vaivaa ikuisesti. Toiset pysyy hyvässä kunnossa vuosikausia eikä ikinä tule isompia romahduksia.



Tunnistatko, kun alat mennä huonompaan kuntoon vai oletko sairaudentunnoton?

vaikka taustalla on ollut mielenterveysongelmia. Ongelmat ovat selvästi pahentuneet opiskelustressin myötä. En suosittele alaa jos psyyke ei ole terve.

Tunnistatko, kun alat mennä huonompaan kuntoon vai oletko sairaudentunnoton?

jos tarpeeksi pahaksi tauti pääsee niin silloin potilas on sairaudentunnoton.

samaa kuviota joka kerta. Kaikilla tuokaan sairaus ei ole niin graavi.

vaatii tosi paljon tänä päivänä jo ns. perusterveeltäkin, psyykkisesti hyvin kuormittavaa ja uupumus yleistä

t. psyk. sairaalassa työskentelevä sh

mulla on ollut yksi mania jonka aikana olin siis psykoosissa. Sen aikana tuhosin perheeni, pistin kaiken menemään ja tämän tajuttuani tuli itsetuhoinen masennuskausi. Tästä diagnoosi.



Kaiken kaikkiaan aika tuore juttu, nyt olen raskaana kolmatta kertaa ja lääkityksen keventämisestä huolimatta olen pysynyt kutakuinkin järjissäni.



Yksi korkeakoulututkinto jo taustalla.

kannattaa asiasta keskustella esim.hoitavan terapeutin kanssa. Opiskelu itsessään on jo niin stressaavaa ja rankkaa, että se saattaa aiheuttaa sairaudessa huonompia vaiheita. Saati sitten itse työ, joka tosin riippuu paljolti, missä työskentelee. Lähinnä kannattaa pohtia, miksi haluaa ko.alalle ja millaisia varasuunnitelmia ja selviytymiskeinoja voisi olla, jos sairaus pahenee.



Ja en suosittele suuntautumaan psykiatriaan.

sanottua, että voisit ja saisit toimia sairaanhoitajana. Sairaaloissa on myös sellaisia sairaanhoitajia, jotka tekevät töitä lähihoitajan vakanssilla sen takia, että eivät ole jostain syystä kykeneviä ottamaan sh:n vastuuta.

en silti suosittelisi sh-opintoja. tässä sairaudessa pn tärkeää stressittömyyteen pyrkiminen, säännölliset elämäntavat ja ennenkaikkea yötyötä ei suositellla, ei minkäänlaista vuorotyötä.



keskity nyt vain siihen raskauteesi, ja katsele uudemman kerran asiaa parin vuoden kuluttua :)

vaan työelämä. Silloin viimeistään sairaus tulee ilmi, ja ihan varmasti vaikeuttaa työskentelyä.

Kannattaako haaskata aikaa ja rahaa opiskelemalla alaa, jolla ei kenties pysty edes työskentelemään.