Arjen jakaminen parisuhteessa
Ollaan seurusteltu mieheni kanssa reilu puoli vuotta. Meillä molemmilla on lapsia edellisistä liitoista ja asumme eri kaupungeissa. Alussa näimme viikonloppuisin ja nopeasti kuvioon tulivat myös molempien lapset. Koska näimme vain viikonloppuisin, niin näkemisemme olivat ns. juhlaa ja pyrimme ottamaan kaiken näkemisistä irti.
Nyt tilanne on kuitenkin muuttunut niin, että miehen huoltajuuskuviot muuttuivat niin, että lapset ovat hänellä vuoroviikoin. Silloin kun miehellä ei ole lapset, niin hän tulee minun luokseni. Asumme siis käytännössä puolet kuukaudesta minun luona. Tätä on jatkunut nyt pari kuukautta. Tuona aikana en ole käynyt mieheni luona kertaakaan enkä ole nähnyt hänen lapsiaan. Itse olen yksinhuoltaja, joten lapset ovat suurimman osan ajasta luonani. Mieheni siis elää arkea puolet kuukaudesta minun ja lasteni kanssa.
Minua tämä asumisjärjestely on alkanut vaivaamaan siinä mielessä, että itse en ole koko seurusteluaikanamme päässyt tutustumaan ja näkemään miehen arkea hänen omassa kotikaupungissaan. Koska en nykyisin enää näe hänen lapsiaankaan, niin tuntuu kuin heitä ei olisi olemassa kuin vain miehen puheissa. Miehen ollessa täällä näemme minun tuttujani ja sukulaisia, hänen vanhempansa ja sisaruksensa olen tavannut koko aikana vain pari kertaa. Kavereita miehelläni ei tunnu olevan, joten hänen kavereitaan en ole tavannut. Se mikä tässä minua vaivaa eniten, on juuri se, että mies tutustuu minun arkeen, minun lapsiini ja minun asumisympäristöön, mutta minä en pääse tai saa tutustua hänen ympyröihinsä ja kuvioihinsa hänen kotikaupungissaan. Mitään uusperhekuviota emme olisikaan virittelemässä, mutta mielelläni tutustuisin myös omalta osaltani paremmin mieheni lapsiin ja heidän arkeensa. Mieheni lapsetkin unohtavat minut, kun en heitä näe ja jos joskus vietämme lomat kaikki yhdessä, niin ollaan toisillemme ihan ventovieraita. Miehen mielestä tämä järjestely on hyvä, koska nyt voimme viettää enemmän aikaa yhdessä kuin pelkästään viikonloput.
Voiko tällainen parisuhde toimia pidemmän päälle, jossa mukana on vain toisen lapset ja toisen elämään ei pääse tutustumaan ollenkaan?