Toteutuivatko lapsuuden/nuoruuden haaveesi?

Ei oikeestaan ammattia, työttömänä 16 vuotta. Ei perhettä, ei ulkomaan matkoja, ei ajokorttia eikä autoo, omakotitalosta tietookaan. Ei oo haaveet toteutuneet.

Käänteisesti. Mikään mitä halusin, ei toteutunut ja kaikki mitä en halunnut, toteutui

Jäätiköt sulaa, ihmisiä on liikaa.

Ei ole haaveet toteutuneet kyl ei..

Toteutuivat. Unelmiin tuli muutoksia matkan varrella, mutta en voisi olla tyytyväisempi. Olen onnellinen, vaikka vielä 10 vuotta sitten tilanteeni näytti toivottomalta.

Tavallaan, vaikka ei minulla mitään suuria haaveita ollut. On hyvä koulutus, ok työpaikka ja elätän itseni.

Puoliso ja lapsikin löytyy vaikka en niistä varsinaisesti nuorena haaveillut.

Kissa puuttuu.

Kyllä. Tosin haaveammatti vaihtui lapsena ja nuorena monta kertaa. Oman alani löysin vasta kesken yliopisto-opintojen. Tärkeintä oli, että sain lapsia, oman perheen, kuten olin aina halunnut. Paljon surujakin on ollut, mutta olen tyytyväinen.

N 50 v.

Kaksi kolmesta toteutunut, kolmas tekeillä.

Ei mulla ollut mitään haaveita. Nyt on, mutta ei ne koskaan toteudu.

Kyllä. Kaikki henkilökohtaiset tavoitteeni ja haaveni saavutin, viimeisen 40-vuotiaana. 

Kyllä. Aikuisena olen saanut syödä jäätelöä ja karkkia niin paljon kuin haluan. Mitä muuta voi elämältä haluta?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Tosin haaveammatti vaihtui lapsena ja nuorena monta kertaa. Oman alani löysin vasta kesken yliopisto-opintojen. Tärkeintä oli, että sain lapsia, oman perheen, kuten olin aina halunnut. Paljon surujakin on ollut, mutta olen tyytyväinen.

N 50 v.

Aika lailla samat sanat,

N 54v

Kiusattu luuseri kasvoi kauniiksi naiseksi, löysi upean puolison jonka kanssa odottaa nyt lasta, asustaa omakotitalossa ja on vieläpä yrittäjä.

Onneksi en ikinä menettänyt toivoa!

Mulla oli nuorena aika maltilliset haaveet. Toivoin saavani edes poikaystävän joskus, mutta ajattelin olevani liian ruma seurusteluun. Myöhemmin haaveissa oli aviomies ja 2 lasta. Mulla ei ollut koskaan mitään haaveammattia, lähinnä vain toivoin, että olisi edes joku työ joskus.

Haaveeni ovat kyllä toteutuneet. Nyt nelikymppisenä on aviomies ja 2 lasta. Keskipalkkainen työ. Olen tyytyväinen elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan, vaikka ei minulla mitään suuria haaveita ollut. On hyvä koulutus, ok työpaikka ja elätän itseni.

Puoliso ja lapsikin löytyy vaikka en niistä varsinaisesti nuorena haaveillut.

Kissa puuttuu.

Iso suositus kissan hankinnalle. 🐈

No, nuorena haaveilin esim. ulkomaankirjeenvaihtajan ammatista, koska pärjäsin hyvin kielissä. Ihailin Erkki Toivasta Lontoossa. Eeeeh ei mitään mahiksia todellisuudessa.

Toisaalta pärjäsin IT-alalla ja netin kanssa, lisäksi olen kääntänyt asiatekstejä. Olisin halunnut kääntää myös proosaa mutta nähtävästi pitäisi olla ns. suhteita.

Aviomies on raitis, se on valtava plussa. En edes osannut haaveilla pitkästä avioliitosta, sellaisen kuitenkin olen elämässäni saanut.

Asumme maalla, sitäkään en uskaltanut edes kuvitella.

Kaiken kaikkiaan täytyy olla hyvin kiitollinen kaikesta mitä on elämässä saanut, kun ottaa huomioon, ettei ole koskaan saanut olla terve. Siitä tietysti haaveilin, mutta sitä ei ole suotu. Näillä mennään.

Ei minulla ollut mitään haaveita. Olin koko lapsuuteni ja nuoruuteni ns. näkymätön niin koulussa kuin kotonakin. Itsetunto oli poljettu maan mutiin koulukiusaamisen myötä jo ala-asteen ensimmäisillä luokilla. Koin olevani niin mitätön ja arvoton, etten edes uskaltanut haaveilla mistään, koska ei minusta kuitenkaan mitään tulisi. Nyt olen toipumassa 10 avioliitosta alkoholisti-narsistin kanssa, kahden lapsen yksinhuoltajana. En ole saavuttanut opiskeluissa ja työelämässä juuri mitään, ja edelleen uskon, että olen täysin arvoton ja mitätön ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan, vaikka ei minulla mitään suuria haaveita ollut. On hyvä koulutus, ok työpaikka ja elätän itseni.

Puoliso ja lapsikin löytyy vaikka en niistä varsinaisesti nuorena haaveillut.

Kissa puuttuu.

Iso suositus kissan hankinnalle. 🐈

Ehkä vielä joku päivä...

Joo ja ei. Päädyin unelma-ammattiin ja sain ihania lapsia, mutta menin naimisiin väärän miehen kanssa.

Onko teillä ollut lapsuudessa tai nuoruudessa haaveita? Itselläni ei niinkään, joten eipä mitään ole toteutunutkaan. Hyvää elämää silti elellään.

Olen saanut paljon enemmän ja ihan erilaisia asioita kuin ymmärsin uneksiakaan, johtuu pääosin siitä että olen tehnyt ns. luokkahypyn, jos nyt Suomessa tällaisesta voi puhua.

Minun nuoruuden haaveet oli perustaa perhe melko k-päisen silloisen poikaystäväni kanssa, muuttaa asumaan hänen kotitilalleen ja hankkia pari lasta hevosia. Kyseessä muutaman tuhannen kuihtuva paikkakunta Itä-Suomessa. Jos lopputulema olisi ollut tämä, uskon että kaikki osapuolet olisivat onnettomia. Ammatillisesti tähtäsin AMK-inssiksi, pääasiassa siksi kun lukion opo käski. Tämäkin tuntui varsin hurjalta odotukselta tuolloin. Unelmani olivat jollain tapaa näköalattomia ja en itse, eikä kukaan muukaan, tunnustanut potentiaaliani. Ajatukset eivät ulottuneet oman kylän ulkopuolelle. AMK:n olisin käynyt lähikaupungissa pikkupaikkakunnalta käsin.

Onnekkaat, puhtaat sattumat veivät minut kuitenkin lukion jälkeen Helsinkiin, tapasin aivan uusia ystäviä, asuin Yhdysvalloissa ja Keski-Euroopassa. Kiersin maailmaa. Minusta tuli juristi ja DI. Tapasin ihanan miehen, menimme naimisiin ja saimme lapsia. Olen onnellinen ja olen myös ihan henkilö kuin se nuorena haaveitaan haaveillut.