Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ensimmäinen parisuhde ja eroaminen
22.01.2022 |
Ollaan oltu yli 10 vuotta yhdessä,jo teinistä saakka. Mitään muita suhteita ei ole ollut ja tällainen tilanne taitaa olla melko harvinainen. Kuitenkin, kaiken pitäisi olla hyvin. Nuorempana suhdettamme väritti suuresti se, että miehelläni oli tarve kontrolloida minua. Se näkyi mustasukkaisuutena miestyökavereita kohtaan, viestien ja puheluiden pommittamisena jne. En jaksa kuvailla tarkemmin, mutta todella ahdistavaa se oli. On soittanut työpaikalleni, olenko siellä. On käynyt työpaikallani asioimassa, eikä suostu myöntämään vierailujensa todellista agendaa.
Minä haluaisin perheen ja lapsia, naimisiin. Ensin haluaisin selvittää asiat mieheni kanssa. Hän ei vain suostu puhumaan. Napsahtamista ei ole hetkeen tapahtunut, viimeisestä kerrasta on aikaa se kaksi vuotta. Ollaan aika etäisiä muutenkin, koska tuollainen käytös vieroittaa toisesta ihmisestä. En arkipuheessa pysty mainitsemaan "mä ja mun mies", koska musta tuntuu että olen aivan yksin. En ikinä kerro kellekään uudelle ihmiselle että olen parisuhteessa. Ero - jos niin kävisi, minne menisin. Nykyajan kertakäyttökulttuuri mietityttää myös - en ole kasvanut tinder-aikaan. En ymmärrä "me vain tapaillaan" - ajattelua, kuulostaa tosi raadolliselta.
Toivon asiallista kommentointia. Tiedostan, että asioilla on aina kaksi puolta. Mitä haen tällä tekstillä, en tiedä? Ehkä joku nuori voi lukea tämän ja kunnioittaa itseään enemmän ettei alistu määräiltäväksi.
Kommentit (10)
Hei, haluan vain sanoa että tekstisi "lohdutti", sillä olen kanssasi samankaltaisessa tilanteessa sillä erotuksella, että ongelmat miehen kanssa eivät ole mustasukkaisuudesta vaan muista asioista johtuvia. Mutta juuri tuo sama, että mistään ei voida puhua, jolloin asiat jää käsittelemättä ja vaivaamaan. Tästä aiheutuu etäisyyttä puolisoiden välille. Tunnen myös olevani ihan yksin, enkä miellä meitä kunnolliseksi pariskunnaksi.
Olen ihan pihalla itsekin, mitä tässä tilanteessa kannattaisi tehdä. Järki sanoo että kannattaa erota, mutta huono itsetunto ja tukiverkon puute ovat varmaankin aiheuttaneet sen, että olen jämähtänyt suhteeseen, joka on jatkunut reilusti yli 10 vuotta. Mitä pidempään aikaa kuluu, sitä hankalammalle tuntuu lähteä.
Toisaalta tuntuu, ettei ole sellaista kunnollista, konkreettista syytä erota ja se tekee tästä myös osaltaan vaikeaa.
En itsekään tiedä, mitä tällä kirjoituksella hain. Kukaan muuhan tähän ei voi vastata, kannattaako meidän erota ja tekeekö se elämästämme auvoisempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä eroa. Nämä ihmiset täällä ovat nihilistejä
Minnekö menisit? Käyt töissä, joten eroaminen on helppoa, kun on varaa. Hae vuokra-asuntoa ja kun saat asunnon niin järjestä muutto ja muuta pois.
Alat korjata elämääsi ja elämään miten haluat.
Ei kannata mennä naimisiin ja saada lapsia ihmisen kanssa, joka kontrolloi ja on mustasukkainen. Eivät nuo piirteet itsestään parane, vaikka aikaa kuluu. Mies vain on nyt näyttämättä todellista luonnettaan, jos hän on jonkin aikaa onnistunut käyttäytymään kunnolla. Ei ole pidemmällä tähtäimellä muuta vaihtoehtoa kuin ero. Ei ole oikein sinua kohtaan, että joudut elämään suhteessa alistettuna ja peloissasi. Turvakoti on vaihtoehto väkivaltaa pelkäävälle. Soita kriisipuhelimeen tai ota yhteyttä naisten linjalle.
naistenlinja.fi
Itse erosin suhteesta jossa tunsin oloni yksinäiseksi. Miehellä vähän narsistisia piirteitä, hyvin itsekeskeinen ja empatiakyvytön. Olen nyt ensimmäistä kertaa ’yksin’ yhdeksän vuoden seurustelun jälkeen, ja en koe olevani niin yksinäinen kuin huonossa suhteessa. Vaikeaahan se on (niin käytännöllisesti kuin henkisesti). Pelottavaa myös sen takia, kun miettii että tekeekö virheen erotessa. Kuuntele kuitenkin sydäntäsi ja mieti, haluatko olla tuossa tai jopa huonommassa suhteessa vielä 10 vuoden päästä? Kannattaa aloittaa pikku hiljaa ihan käytännön asioita miettimällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minnekö menisit? Käyt töissä, joten eroaminen on helppoa, kun on varaa. Hae vuokra-asuntoa ja kun saat asunnon niin järjestä muutto ja muuta pois.
Alat korjata elämääsi ja elämään miten haluat.
Huonossa suhteessa,avo tai aviolitossa ei ole pakko olla. Avio eronkin voi toinen laitaa vireille,siihen ei tarvitse syytä! helpoa ja nopeaa.Moni roikuu suhtessa,avo tai aviolitossa asunnon ja taloudelisen edun takia!Kun ei uskalla otaa vastuuta omasta elämästä ja rahan käytöstään.Sitten valitetaan siitä toisesta puolesta tällä.Mitä se hyödytää? Mikään ei siellä kotona mutu.
Voi olla että oot tottunut tilanteeseen ja se tuo sinulle turvaa. Rakkautta tuskin on puolin tai toisin, kiintymystä mahdollisesti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap: Tarkennatko, mitä tarkoitat napsahtamisella? Seksiä, miehen mustasukkaisuutta vai jopa mustasukkaisuuteen liittyvää väkivaltaa.
Mietin vain, että tuollainen on varmasti todella raskasta. Ei henkistä tai fyysistä väkivaltaa sisältävään parisuhteeseen kannata jäädä.
Miehesi ei kuulosta kovin sellaiselta henkilöltä, joka muuttuisi ja pystyisi parisuhdeterapia avulla rakentamaan välillenne vielä tasapainoista parisuhdetta.
Yleisesti ottaen jaksan aina kannustaa ja uskoa siihen, että kumppanit löytävät vielä toisensa luokse, jos vain yhteys on katkennut, mutta arki on tasapainoista ja toista kunnioittavaa. Jos näin ei ole, ehdit vielä nuorena löytää uuden kumppanin ja perustaa haluamasi perheen. Jos haave jää sinulta saavuttamatta, suhteeseenne astuu vielä katkeruutesi siitä, että toinen esti haaveesi.
Jos parisuhteessanne on väkivaltaa, eroa, heti.
Perusta perhe jonkun muun kanssa. Mihinkään tapailuseksisäätöihin ei kannata tuhlata aikaa vain siksi ettet muka löytäisi sitä mitä oikeasti haluat. Deittipalstoilla on myös perhettä toivovia miehiä, itsellä ei ole kokemusta tinderistä mutta moni tuttavapariskunta on kertonut löytäneensä toisensa sieltä.
Alue: Aihe vapaa
No erohan tuossa on ainoa vaihtoehto ellet sitten hyväksy sitä että olet koko elämäsi kuolleessa suhteessa.
Minne menisit eli oletan että kysyt minne muuttaisit? Jos sinulla ei ole rahaa yhtään säästössä ja välit on vanhempiin niin muutat ensin hetkeksi kotiin. Sitten etsit kaupungin/kunnan vuokra-asunnon. Jos sinulla on rahaa säästössä hankit ns. vapailta markkinoilta vuokra-asunnon.
Rupeat säästämään rahaa oikein kunnolla jos et niin jo tee niin että pystyt elämään yksin omilla säästöilläsi/tuloillasi. Uuden parisuhteen löydät ajallaan. Sitä on turha nyt pohtia.
Olet jäänyt perinteiseen loukkuun jossa on mukamas parempi kärsiä tutussa huonossa suhteessa kun uskaltautua hyppäämään uuteen. Älä ole pöllö vaan tee tuo muutos.