Olen alkanut epäilemään olenko jonkin sortin autisti tms. Pitäisikö hakeutua tutkimuksiin?

Kohtalotoveri. En jaksa enää kauheasti näitä asioita miettiä. Minulla on omat vahvuuteni ja heikkouteni. Olen löytänyt oman paikkani tässä yhteiskunnassa ja se riittää minulle. Muuttuisiko asiat miksikään muuksi, vaikka saisinkin autistin paperit?

Ihmiset saa ja pitää olla erilaisia! Ei kaikkien tarvitse hölöttää isoon ääneen. Ei kaikkien tarvitse olla samanlaisia. Olen hyvin sinun kaltainen. Kärsin osittain, mutta arvostan erilaisuuttanikin. Arvosta sinäkin!

Et ole mikään autisti,älä vaan mene lääkärille. Tulet sieltä diagnoosin kanssa, koska koko Suomenkansa tarvitsee diagnoosin lääkäreiden mukaan. Kukaan ei saa enää olla ilman adhd, add, autisti tai asperger-diagnoosia ja lääkkeitä.

Oletko nainen vai mies?

Älä mieti liikoja. Olet ihan normaali. Saat olla sellainen kun olet

Hienoa, että kaikki ensimmäiset vastaukset olivat samantyyppisiä kuin olisin itsekin kirjoittanut. Mikä Pakko ihmisillä on yrittää olla "normaaleja". Luulen, että monilta kohdin ap:tä muistuttavana saisin montakin diagnosia, mutta mitä minä niillä tekisin?

Jos olet vain tosi introvertti?

Osaatko kuitenkin olla kohtelias ja mukava? Ymmärrätkö toisten tunteita? Jos kyllä niin et varmaankaan ole autisti.

Voithan tehdä testin joka näyttää suuntaa ainakin. Netistä löytyy asperger testejä joten hae ja tee.

Silti katson, että ihminen ei yleensä tarvi diagnoosia välttämättä. Voi pärjätä paremmin ilman nepsydiagnoosia, sillä dg voi haitata enemmän kuin siitä olis hyötyä. Ihmisten ennakkoluulot ja leimaantumiset eivät ole hyvä asia.

Vierailija kirjoitti:

Jos olet vain tosi introvertti?

Osaatko kuitenkin olla kohtelias ja mukava? Ymmärrätkö toisten tunteita? Jos kyllä niin et varmaankaan ole autisti.

Olen kohtelias ja mukava, ja osaan lukea todella hyvin ihmisten tunnetiloja (välillä tuntuu, että liiankin hyvin koska kiinnitän siihen liikaa huomiota).  Kuvailisin itseäni aika tunneälykkääksi ja minulle on tärkeää ottaa muut huomioon. Voi olla, että olen vaan tosi introvertti ja jollain lailla ehkä erityisherkkäkin. Tuntuu vaan, että olen vääränlainen työelämään jossa tunnutaan ajattelevan että mitä puheliaampi, sen parempi.

Kiitos kaikille ihanista kommenteista <3

Ap

Minulla on joitain listaamistasi ominaisuuksista. Olen joskus huvikseni tehnyt autismitestejä, ja olen saanut tulokseksi jotain sellaista, että minulla saattaa olla keskimääräistä enemmän autismin piirteitä, muttei kuitenkaan niin paljon, että saisin diagnoosin.

Olen ennen kaikkea ujo ja introvertti. 

Ylipäätään neuropsykologisia tutkimuksia järjestetään ja diagnooseja annetaan kai lähinnä, jos piirteet aiheuttavat ongelmia normaalissa elämässä (opiskelu, työ, ihmissuhteet). Se että on vain erikoisempi ei ole syy hakeutua tutkimuksiin, jos kuitenkin pärjää pääsääntöisesti.

Onko kehityshäiriöitä?

Millainen olit lapsena esim. koulussa? Kykenitkö juttelemaan muiden kanssa?

Kuulostaa enemmän ahdistuneisuudelta. Sosiaaliset tilanteet ovat vaikeita, jos stressaa niitä huomaamattaan tai tiedostaen. Stressi aiheuttaa "putkinäköisyyttä" ja jos sopivasti jännittää, niin tavallisista keskusteluistakin tulee hankalia. 

Joo, ekana tuosta tuli erityisherkkyys mieleen. Kuormittuminen sosiaalisuutta vaativissa tilanteissa mutta olet kuitenkin empaattinen.

Ap kuvasi mut nuorempana.

Nyt olen ollut jo 30 vuotta työkyvyttömyyseläkkeellä, kun työelämä alkoi ahdistaa liikaa. Olin töissä hierarkisessa systeemissä, ja esimieheni oli narsistinen kiusaaja.

Mm. kun tulin äitiyslomalta töihin, minulla ei enää ollut työhuonetta, ja työvälineeni oli jaettu muille. (Äitiyden haasteet olivat oma lukunsa, ei niistä tässä enempää!)

Olin silloin niin nuori ja naiivi, etten tajunnut alkaa kysellä oikeuksiani. Tosin siihen aikaan ei henkinen työsuojelu ollut edes sillä matalalla tasolla kuin nyt.

Mutta joo. Ehkä olen vain ääri-intro ja erityisherkkä. Ehkä olen semiassi. Who knows, who cares.

Jos elämä tuntuu vaikealta voi jonkinlaisen diagnoosin saaminen helpottaa löytämään keinoja selviytyä vaikeista tilanteista. Ns. tavis aivoilla varustettu ihminen ei välttämättä pysty ymmärtämään ongelmaa tai löytämään keinoja selviytyä niistä. Vertaistuki voi myös auttaa.

Jos taas elämä sujuu valmiiksi kivasti, voi diagnoosi aiheuttaa sitä, että diagnoosia aletaan käyttää tekosyynä (en mä voi kun mä mulla on se...) tai tuoda tunnetta, ettei ole "normaali", vaikka kaikilla muillakin on omat haasteensa.

Mutta jos diagnoosin saaminen tuntuu tärkeältä ja uskot saavasi siitä apua, niin todellakin kannattaa.

Moni aloituksessa mainittu asia kuulosti itselleni tutulta, erityisesti jonkinlainen sosiaalinen kömpelyys. Itse olen testeihin menossa, kun useampi on minulle sanonut, että näkevät minut Aspergerina. Nämä kaikki ovat ihmisiä, jotka ovat tunteneet minut jo kauan. Mutta vasta kun sain viime keväänä ADHD-diagnoosin ja olen siitä puhunut, nämä ihmiset ovat uskaltautuneet kertomaan, että näkevät minut myös Aspergerina.

Minä en ole oikein päässyt työelämään ja siksikin haluan tämänkin selvittää. Olen ajatellut, että esimerkiksi työhaastattelussa minusta voi saada oudon vaikutelman. Nepsyasioista perillä olevat tunnistavat sen Aspergeriksi, mutta muille se on ehkä enempi sellainen "siinä tyypissä oli jotain vähän outoa". 

Haluan ihan itsenikin vuoksi tietää kuka ja mikä minä olen. Ja sitä kautta selvittää, minkälaista valmennusta tarvitsen, että opin tässä elämässä pärjäämään. Minua kiinnostaa myös selvittää, minkälaisiin töihin voisin soveltua. Harmikseni en koodauksesta ole innostunut, mies ja tytär (jonka myös monet näkevät Aspergerina) pärjäävät niissä hommissa hyvin ja se tuntuu olevan monen muunkin Aspergerin pelastus. Reilusti yli 90% korkeakoulututkinnon suorittaneista Aspergereista on joko työttöminä tai työskentelevät muissa kuin oman alansa tehtävissä. (Ja näiden lisäksi on valtava lauma, jotka ovat oman alan hommissa, mutta joilla ei ole diagnoosia.)

Aiheeseen voi kyllä tutustua ilman diagnoosiakin. Itse olen vasta löytänyt äänikirjat ja ensimmäisenä kuuntelin kirjan nimeltä Levottomat aivot. Se kertoi sekä ADHD:stä että Aspergeristä. Kyllä se auttaa, kun saa lisää tietoa ja myös käytännön vinkkejä siihen, miten saa omasta arjestaan toimivampaa. Aspergerin on myös hyvä oppia tunnistamaan, milloin ylikuormitustilanne on uhkaamassa, että pystyy poistumaan ja rauhoittumaan, ennen kuin romahtaa kaikkien edessä. On tärkeää oppia tuntemaan omat rajansa ja työnantajankin kanssa voi tehdä järjestelyjä, jotka auttavat jaksamaan.

Minä tunnen myös samoja tunteita. Onneksi päätin teininä, etten välitä muiden mielipiteistä ja sen avulla voittanut ujoutta ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa. En minäkään muiden sanomisia ja tekemisiä mieti, miksi hekään minun? Ja en pidä ihmisistä jotka keskittyvät muiden pieniin sosiaalisiin mokiin, niin miksi haluaisin heitä miellyttää? Näillä pohdinnoilla sain sosiaalisten tilanteiden kammoa kuriin, edelleen muutun tomaatin väriseksi koko ajan, mutta mitä siitä. Onneksi olen oman paikkani työyhteisössä löytänyt, vaikka en olekaan se kaikkien puhelin tyyppi.

We accept her, we accept her! One of us, one of us! :)

kuulostaa joo, että oisit autistinen tms. tai neuroepätyypillinen ainakin. jos/kun koet, että mahdollinen diagnoosi helpottaa elämääsi tai koet sen vaan hyödylliseksi ni miksi ei. siitä vain!

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset saa ja pitää olla erilaisia! Ei kaikkien tarvitse hölöttää isoon ääneen. Ei kaikkien tarvitse olla samanlaisia. Olen hyvin sinun kaltainen. Kärsin osittain, mutta arvostan erilaisuuttanikin. Arvosta sinäkin!

Et ole mikään autisti,älä vaan mene lääkärille. Tulet sieltä diagnoosin kanssa, koska koko Suomenkansa tarvitsee diagnoosin lääkäreiden mukaan. Kukaan ei saa enää olla ilman adhd, add, autisti tai asperger-diagnoosia ja lääkkeitä.

Kannattaa miettiä diagnoosin ulkopuolelta,täällä samanlainen. Introovertti,jolla ominaisuutena erityisherkkyys. Autismia ei ole,vaikka luettelossasi paljon samaa. Oletko lukenut erityisherkkyydestä? Se on ominaisuus,ei sairaus. Sitä voi hydyntää kun löytää mieluisan työn/oman polun. 

Onko erityisherkkyys tuttu käsite?

Mitä hyötyisit diagnoosista? Paitsi että se toisi selvyyden tuntemuksillesi.

Tosi vaikeaa saada apua kunnalliselta, jos edes jotenkin suoriutuu elämästä (sulla on palkkatyöpaikka etkä ole jatkuvasti sairauslomalla).