Mulla on ainoastaan yksi ystävä ja hänkin uhkailee

Hanki harrastus

En saisi tavallaan harmitella mitään elämässäni ilman että hän alkaa syyllistää minua ja pitää outona. Mutta mitä mä teen, kun ei ole ketään, kenen kanssa jutella? Paineet jotenkin vain kasautuvat enenevässä määrin, kun ei ole ketään ihmisiä elämässä.

Täällä palstallakaan ei uskalla aivan täysin elämäänsä avata. Missään terapiassa ei ole mahdollisuuksia käydä. En edes tarvitsisi terapiaa, jos mulla olisi normaalisti sosiaalista elämää. Nyt periaatteessa pitäisi maksaa rahaa, että saisin juttukaverin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Hanki harrastus

Mulla on harrastuksiakin (itsenäisiä) jne., mutta tarvitsisin ihmisseuraa.

Ap

Jotkut ihmiset nyt vain ovat niin p*skoja ilmeisesti, että eivät ansaitse seuraa ja mä siis olen sellainen? Haluaisin muuttua seuran arvoiseksi, mutten tiedä, miten sen tekisin. Kunpa joku neuvoisi.

Ap

Googleta järjestöjen ystävätoiminta ja mene mukaan.

Onhan tuolla netissä ystävänhakupalstoja, sinne vaan! 

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset nyt vain ovat niin p*skoja ilmeisesti, että eivät ansaitse seuraa ja mä siis olen sellainen? Haluaisin muuttua seuran arvoiseksi, mutten tiedä, miten sen tekisin. Kunpa joku neuvoisi.

Ap

Joo ja nyt toi itsetunto kohdilleen kukaan ei jaksa toista kannatella aina vain

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset nyt vain ovat niin p*skoja ilmeisesti, että eivät ansaitse seuraa ja mä siis olen sellainen? Haluaisin muuttua seuran arvoiseksi, mutten tiedä, miten sen tekisin. Kunpa joku neuvoisi.

Ap

No elätkö liikaa tuossa ajatuksessa että et kelpaa kelleen muka? Ku se saattaa estää huomaamasta aidot tilanteet? Ku tuleeko sulla noi ajatukset vastaan heti kun tapaat jonkun toisen?

Vapaaehtoistyö.

Voisitko mennä vapaaehtoistyöhön ystäväksi.

Sieltä saattaisi löytyä ystävä.

Terve, olen itse 22-vuotias mies ja myös yksinäinen. Työ- ja opiskelukavereita on, mutta vapaa-ajalla olen aika yksin. Mietin tässä että ainoa vaihtoehto lienee turvautua netin deittipalstoihin, kun haluaisin seurustelusuhteen. Ehkä se olisi sinullekin hyvä vaihtoehto?

Haistata sille kaverillesi pitkä paska, niin teidän välit puhdistuu. Tai sitten ei. Reipastu jotenkin ja suutu oikeassa paikassa, niin se tekee susta paljon kiinnostavamman ja itsenäisesti toimivan yksilön.

Ei kannata jäädä kitisemään olosuhteiden uhrina. Puhun kokemuksesta, koska nousin kerran pois tuolta samasta jamasta. Jätin kaikki alistavat ja uhkailevat ihmiset ja sain lopulta parempia ystäviä tilalle.

Kuulostaa tutulta. "Ystäväni" käyttäytyi kuvailemallasi tavalla. Lisäksi hän kaatoi aina kaiken elämässään tapahtuvan paskan minun päälleni. Aina yritin kuunnella ja tukea, ja kuormituin siitä itse, mutta olin siihen valmis koska mielestäni ystävät tekee niin. Kuitenkaan hän ei ollut valmis samaan. Kun minulla meni heikosti ja olisin tarvinnut ystävää, hän joko vähätteli ongelmiani ja tuntemuksiani, ja pahimmassa tapauksessa kertoi ne eteenpäin seurustelukumppanilleen ja kavereilleen ja sitten kuulemma naureskelivat yhdessä. Jotenkin tätä pääsi jatkumaan todella pitkään, vuosikausia, varmaan siksi että pidin kaikesta huolimatta häntä sydänystävänäni. Lopulta tapahtui asioita, jotka olivat minullekin liikaa, ja katkaisin välit.

Sain tietää sitten että hänellä diagnosoitiin persoonallisuushäiriö, ja se selittikin monta asiaa.

Oma oloni keveni huomattavasti sen jälkeen kun katkaisin välit. Suosittelen myös sinulle lopettamaan myrkylliset ihmissuhteet. Itselläni tosin kesti hyvin pitkään ymmärtää kuinka vahingollinen tuo ihmissuhde oli. Ystävyyssuhteisiin kuuluu tukeminen puolin ja toisin.

Älä suostu siihen enää. Luultavasti saisit muualta paremman chat kaverin, kun menet chatiin. Sitten on somessa ilmoitustaulut tapahtumista ja harrasteryhmät. Entä vanhat koulukaverit, olisiko joku kiva. Miten serkut. Joskus voi soittaa vaikka lähisukulaiselle. Nyt on kyllä tapahtumat katkolla, mutta keväällä ja kesällä voi tulla.