Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää kun "viimeinen vastuu" jää aina minulle
11.12.2009 |
Näkyy etenkin siinä, jos lapsi on kipeä. Ne pahimmat jutut jää minun vastuulle, juottaa lasta puoliväkisin kun ei suostu mitään ottamaan, huolehtia lääkkeistä ja heräillä yöllä. Mies ei koskaan soittele lääkäriaikoja tms. jos joskus pyydän soittamaan ja kysymään että pitäisikö lapsi tuoda näytille, niin mies vaan että "ääh, en mä, soita sä. En mä osaa". Hoitaa muuten lasta, ulkoiluttaa, vaihtaa vaipat omatoimisesti jne mutta tuo "stressivastuu" on aina minulla.
Onko muilla näin?
Kommentit (16)
No meillä olisi mies varmaan ihan avuoton jos pitäisi yksin viedä lasta lääkärille.. Yhdessä käytetään jos mies pääsee mukaan, muttei puhettakaan että veisi yksin. Tosi huonosti lähtee edes kauppareissulle lapsen kanssa kahdestaan, kokee jotenkin niin avuttomuutta kaikessa tuollaisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on esimerkiksi tältä syksyltä todella paljon poissaoloja töistä, kun olen aina sairaiden lasten kanssa kotona. :( Alkuoletus on aina se, että minä jään kotiin. Kuten nytkin. :(
jos kyseessä vakavampi stressitilanne (lapsi sairaalaan tms.), niin silloin mies ottaa aina ohjat käsiin.
Mä olen sanonut, että töihin mentyäni jäädään sitten vuoronperään. Sehän sopii miehelle, koska tykkää vaan ajatuksesta ylimääräistä vapaasta. Käytännössä varmasti minä olisin töissä todella huolissani, panostaako lapsenhoitoon kunnolla eli juuri tuo huolehtiminen syömisestä jne..ärsyttävää.
eli lopullinen huolehtiminen on jäännyt äidille eli minulle meidän perheessä. Ei ole mies hoitanut mitään mikä liittyy virastoihin/neuvolaan tms.
Muuten mies kyllä hoitaa lasta hyvin ja vapaaehtoisesti - jää jopa hoitamaan kotiin kun lapsi on sairaana. Käy kaupoissa lapsen kanssa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies käy kyllä töissä ja minä olen kotiäiti, mutta siihen se miehen vastuu sitten jääkin. Ruohonleikkuu taitaa olla ainoita juttuja joista oma-aloitteisesti kantaa vastuun. Muista asioista pitää aina huomauttaa
Nuo virastojutut tosiaan myös sama asia. Samoin miettiminen päivähoitoon laittamisesta, hakemuksista huolehtiminen, ajoitus.. mies ei ajattele olleenkaan tuollaisia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo virastojutut tosiaan myös sama asia. Samoin miettiminen päivähoitoon laittamisesta, hakemuksista huolehtiminen, ajoitus.. mies ei ajattele olleenkaan tuollaisia asioita.
tämä on inhottava asia,koska jos ajattelisi että annetaan asioiden sitten olla hoitamatta, niinm lapsethan siinä kärsii.
Mutta en ole asiaa osannut ajatella pahana asiana. Hoidan mielelläni tällaiset asiat, ainakin tiedän, että tulee hoidettua kunnolla... =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ryhtykää yksinhuoltajiksi, niin näette, että niistä teidän miehistänne on kuitenkin JOTAIN hyötyä.
Yh:na todellakin kannan vastuu KAIKESTA yksin. Vien harrastuksiin, maksan laskut, ostan vaatteet yms.
Äläkää narisko, kun ei siihen oikeasti ole syytä.
YH:lle, niin mitä sitten? Meidän lapsella on kaksi huoltajaa, ja on oikein vaatia myös sitä toista huolehtimaan vastuustaan ja velvollisuuksistaan. Ei poista asiaa se, että jotkut ovat yksinhuoltajia. Eihän me äiditkään voida jättää vastuuta tosta vaan miehelle koska voisihan hänkin olla yh..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse asiassa silloin kun on yksin kantamassa sen vastuun niin se ei niin kovasti henkisesti rassaa kuin jos pitäisi olla kaksi vastuullista eikä asioita hoida kuin toinen.
Yksin kun olet, niin et voi edes olettaa toisen osallistuvan, se on vain hyväksyttävä.
Kahden huoltajan mallissa odotus siitä että toinenkin kantaisi osan vastuusta on olemassa. Rankempaa näin, minä olen todennut. On helpompi olla kokonaan yksin kuin yksin parisuhteessa.
mutta ei se haittaa koska koen hallitsevani tilanteen. Mies sen sijaan hoitaa meidän asunto- ja sijoitusasiat ja esim kaiken mikä liittyy autoon ja kodin vempaimiin.
Minusta tämä työnjako on ihan ok meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, onko kaikki miehet niin yksinkertaisia, mutta jos joku näyttää kantavan vastuun asioista, on helppo jättää ne tekemättä, kun toinen kuitenkin sitten tekee.
Meillä mies alkoi kantaa vastuuta, kun ensin pää punaisena huusin sille asioista ja sitten vain kylmästi jätin tekemättä (en tietenkään jättänyt sairasta lasta hoivaa vaille). En maksanut laskuja, en soittanut virastoihin. Toisen lapsen koulunkäynnin jätin miehen vastuulle (esikoisen asian olen hoitanut yksin) ja kyllä se lopulta alkoi pienen vinkumisen jälkeen käydä vanhempainilloissa ja lukea reissuvihkoa. Oppi se.
Palasin töihin ja "pakotin" miehen 3 kk:n hoitovapaalle. Toisen lapsen jälkeen saankin sitten olla kotiäitinä niin kauan kuin huvittaa, nimittäin en tosiaan aio hoitaa näitä juttuja töiden lisäksi. Eipä mitään, tämä ok.
Joskus se on ärsyttänyt, nykyään ei juurikaan. Olen ajatellut, että tämä kuuluu näihin "osaan paremmin" juttuihin. Mies saa sitten mm. vaihtaa ovikelloon patterin, huoltaa lasten polkupyörät jne. Mutta on mieskin kyllä käyttänyt lapsia lääkärissä ja hammaslääkärissä ja neuvolassa, mutta yleensä minä olen hoitanut nuo hommat. Viiden lapsen kanssa näitä on vuosien varrella riittänyt.