Inhottavimmat muistot isovanhemmistasi?
Olin yksinhuoltaja-äidin lapsi, poika, joka kaipasi miehen mallia. Sotaveteraani-ukkini oli roolimallini, jonka kunnioitusta himoitsin. Hän oli kätevä käsistään, kovaluontoinen ja pärjännyt sodassakin parin kunniamerkin verran. Hän kuitenkin halveksi minua, koska olin lievästi ylipainoinen ja piti minua siksi pehmeänä ja että en pärjäisi muiden poikien kanssa "kovassa maailmassa". Hän ei sanonut sitä suoraan, mutta sana silloin, toinen tällöin ja mielipide tuli selväksi. Se oli murskata minut henkisesti tuossa iässä.
Nyt olen hoikka ja treenattu, vedän puolimaratonin kylmiltään. Olen myös johtajan asemassa ja paineensietokykyäni on testattu ja olen läpäissyt ne koettelemukset. Olen menestynyt, mutta silti nuo ukin sanat ahdistavat minua vielä 42-vuotiaana. Ja se, että ne sanoi ukki - mies, jolta olisin tarvinnut edes jotakin rohkaisevaa.
Kommentit (5)
Yksi muisto vain. Menivät kaikki kuolemaan ennen syntymääni. Moukat.
Ei ole inhottavia muistoja, vain innoittavia muistoja. Sori.
Ap:lle. Ymmärrän, että tuo oli inhottavaa, mutta sen ajan miehet oli toisenlaisia, henkisesti raakojakin. Mutta mistä johtuu, että olet nykyään noin hyvässä asemassa ja kovakuntoinen? Aivan.. ukkisi auttoi sinua, vaikka lapsena et sitä tajunnut.
Hän olisi sinusta nyt ylpeä.
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle. Ymmärrän, että tuo oli inhottavaa, mutta sen ajan miehet oli toisenlaisia, henkisesti raakojakin. Mutta mistä johtuu, että olet nykyään noin hyvässä asemassa ja kovakuntoinen? Aivan.. ukkisi auttoi sinua, vaikka lapsena et sitä tajunnut.
Hän olisi sinusta nyt ylpeä.
Näin se näkisin itsekin.
-ohis
Keräsin lapsena mummolleni valkovuokkoja äitienpäivänä. Vein ne hänelle ja hän totesi että paljon kauniimpia ne siellä luonnossa olisivat :(