Työssäoppimiset varhaiskasvatuksessa, jossa kohtasi ilkeitä naisia,, on suuri syy miksi en mene päiväkotiin töihin

Niimpä

Voi myös kasvattaa vahvemman nahan. 

Itse olin aikoinaan työssä kotipalvelussa, jossa vastaan tuli hyvinkin ilkeitä ihmisiä, siis asiakkaana.

Tunnettu oli eräs vanha mies, joka oli todella häijy. Olin uusi ja minut tietysti laitettiin hänen luokse.

Noh, tämähän tietysti alkoi heti kokeilemaan minua. Kertoi aiemmista työntekijöistä miten huonoja olivat oleet. Otti sukunimeni esille ja kertoi jostain saman nimisestä negatiivista yms.

Minä vain tein töitäni ja juttelin hänen kanssaan tavallisesti. En mennyt puolustuskannalle, enkä provosoitunut. 

Myöhemmin tämä sama mies otti vain minut luokseen avustamaan ja osti jopa joululahjankin. 😁

Työssä ei tule sietää kiusaamista.

Pitäisi nimenomaan opettaa miten suhtautua ja miten toimia, jos tulee ikäviä tilanteita vastaan työelämässä. Ja niithän tulee. Meitä ihmisiä on niin monenlaisia toimintatavoiltaan.

Miksi tällaista ei oteta esille jo koulutuksessa, kun on ilmiselvä ongelma koulussa ja työelämässä. 

Ihan saisi olla oma oppiaineensa tai sisältyä johonkin toiseen. Eikä vain yksi kerta ohimennen puhuen vaan jatkuvasti. 

Vaikeneminen tätä erilaista huonosti kohtelua juuri pitää yllä. 

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi nimenomaan opettaa miten suhtautua ja miten toimia, jos tulee ikäviä tilanteita vastaan työelämässä. Ja niithän tulee. Meitä ihmisiä on niin monenlaisia toimintatavoiltaan.

Miksi tällaista ei oteta esille jo koulutuksessa, kun on ilmiselvä ongelma koulussa ja työelämässä. 

Ihan saisi olla oma oppiaineensa tai sisältyä johonkin toiseen. Eikä vain yksi kerta ohimennen puhuen vaan jatkuvasti. 

Vaikeneminen tätä erilaista huonosti kohtelua juuri pitää yllä. 

Ikäviä tilanteita? Jos kollega on sinulle veemäinen joka ikinen päivä, niin kyllä se on jotain ihan muuta kuin ikävä tilanne. Itseäni ei ainakaan kiinnostaa pätkääkään olla sellaisessa työpaikassa.

Mä koin kanssa opiskeluaikana, että mua pidettiin joissakin paikoissa kakkosluokan kansalaisena. Yhdessä harjoittelupaikaksi itkin useamman kerran, ja meni 10 vuotta ennen kuin menin töihin vastaavanlaiseen paikkaan. Silloin kaikki oli kyllä ihan kivoja, mutta kovin sisäänpäin kääntyneitä.

Itselläni oli kahdenlaisia kokemuksia työssäoppimisesta. Oli niitä ilkeitä ( ja myös sellaisia, jotka uskoivat sen olevan hyväksi opiskelijalle, että ensin testataan ja ollaan kylmiä ja etäisiä ) ja sitten tosi mukavia , ja sellasia, jotka antoivat vastuuta ja luottivat ja ohjasivat hyvin. Päätin itse valita tuon jälkimmäisen tien, ja pidin kovasti opiskelijoiden ohjauksesta. Pyysin myös heitä kertomaan näkemyksiään sille, huomaavatko jotain mitä kannattaisi tehdä ehkä toisella tavalla. Sitä aika helposti, kun urautuu omiin rutiineihinsa 

Halutaan lisää työntekijöitä, mutta tulijoita ajetaan ilkeilyllä pois alalta. Sitten valitetaan väen vähyyttä.

Arvoisa päiväkodin porukka, jokin ei nyt täsmää. Kusette omille nilkoillenne.

Kyllä sitä samaa paskakohtelua saavat hoitoalan opiskelija muissakin paikoissa. Ihan ääneen haukutaan ja huudetaan, ettei nuoria tänne työpaikalle. Ja työntekijöistä on pulaa..

Miten hitossa ne luulee, että alalle saa uutta väkeä, kun siellä jo olevat tyrmää tulokkaat täysin.

Kaikki me ollaan joskus oltu uusia. Ja näissä nuorissa ja alalla uusissa työntekijöissä on tosi hyviä tyyppejä.

Herätkää

Vaihdevuosi-ikäiset naiset eivät hallitse itseään millään tavoin.

Niin tuttua..päiväkotityötä olen tehnyt neljä vuotta ja aina välillä mietin lopettamista nimenomaan ilmapiiriongelmien takia mitä tuntuu olevan kaikkialla. Lasten kanssa tulen hyvin toimeen. Lisäksi oletetaan etten osaa/tajua mitään kun olen nuori.

Päiväkodeissa on ongelmia joita ei ratkota lisäämällä yliopistokoulutettujen määrää päiväkodeissa vaan se voi jopa pahentaa niitä jos opettaja ei esim suostu auttamaan lapsia vessassa jne.

Samanlaisia kokemuksia: en päätynyt alalle.

Osa alalla olevista vanhemmista työntekijöistä siirtää omat negatiiviset kokemuksensa eteenpäin.

Itsellä kokemus harjoittelusta leikkipuistosta.

Työntekijä kysyi kumman tehtävän hoidan mieluummin kerään roskia ulkopuolella vai siivoan wc:n. No ilmoitin mielelläni kerääväni roskia. Loppu raportissa " opiskelija ei ymmärrä siisteyden merkitystä". Jep jep.

Vierailija kirjoitti:

Mä koin kanssa opiskeluaikana, että mua pidettiin joissakin paikoissa kakkosluokan kansalaisena. Yhdessä harjoittelupaikaksi itkin useamman kerran, ja meni 10 vuotta ennen kuin menin töihin vastaavanlaiseen paikkaan. Silloin kaikki oli kyllä ihan kivoja, mutta kovin sisäänpäin kääntyneitä.

Itellä oli vastaava kokemus vanhuspuolen harjoittelussa, lisäksi katsoin kauhulla, kuinka asiakkaita kohdeltiin. Ruoka hetki, kauhotaan ruokaa suuhun, kun edellistään ei alas ole saatu nieltyä. Asiakkaiden hoitotilanteissa puhutaan heidän yli ja roiskein ottein vaatevaihdot, pesut ym. Vaikka asiakasta selvästi tilanne pelotti.Mietin silloin että, jos tämä on hoitotyötä, minusta ei tule hoitajaa.

Lopetin opinnot, vuosia myöhemmin suoritin loppuun , mutta aikaisempi kokemus kummitteli mielessä ja olin aika lamaantunut. Yksi hoitaja näki tilanteen ja kysyi: "kuka sit on noin alas nuijinut?"

Opin myös sen, että voit omalla työlläsi tehdä paljon hyvää. Valintoja siirtääkö omat huonot kokemukset eteenpäin, vai tehdä työt hyvin ja antaa hyvää eteenpäin?

Minun karmein harjoittelukokemus oli hoitokodissa. Henkilökunta huusi suoraa huutoa toisilleen ja opiskelijoille. Opiskelijoita ei ohjattu mitenkään ja sitten huudettiin kun opiskelija teki väärin tai ei tiennyt, että joku asia olisi pitänyt tehdä. Tämä paikka kärsii erityisen pahasta henkilökuntapulasta, kun hoitajat ei halua mennä sinne töihin valmistuttuaan. Terveisiä vaan Kainuuseen :D