Lue keskustelun säännöt.
Peukutusketju: mitä haluat vanhempana tehdä toisin kuin omat vanhempasi tekivät?
19.01.2022 |
Pakotettiinko teillä syömään lautanen aina tyhjäksi ja itse et halua toimia noin omien lastesi kanssa? Oliko joku asia lapsuudenperheessäsi kielletty, mikä on omien lastesi kohdalla ok? Oletko jostain vanhempiesi kasvatusmetodista aivan eri mieltä?
Peukku ylös = samaa mieltä, itsekin luopuisin tuollaisesta toimintatavasta. Peukku alas = mitä vikaa tässä on, itse voisin hyvin noudattaa tätä. Yksi asia per viesti, ap aloittaa:
Omat 50-luvulla syntyneet vanhempani ovat kyllä huolehtineet konkreettisista asioista meidän lasten eteen, mutta henkisesti jäätiin vaikeiden asioiden kanssa yksin. Vanhemmilta ei saanut tukea vaikeissa tilanteissa eikä vaikeista asioista osattu keskustella syvällisellä tasolla, ei lapsena eikä aikuisena. Jos olisi kaivannut lohdutusta, tukea tai syvällistä keskustelua oman vanhemman kanssa, sitä ei saanut. Vielä aikuisenakin näkyy siinä, että kepeistä aiheista kyllä juttelevat mielellään, mutta vaikeissa hetkissä henkistä tukea ei saa. Nyt itse äitinä ollessani todellakin tarjoan lapselle tukea ja turvaa, lohdutan ja kuuntelen. Ei tulisi mieleenkään jättää henkisesti yksin.
Ap
Kommentit (22)
jos lasta kiusataan, puuttuisin siihen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos aikuinen lapsi pyytää itkien apua, niin auttaisin ellen olisi pää kainalossa.
Meillä oli tosi vaikea vauvavuosi. Vauva sairasteli paljon ja minä olin sairaana. Itkien pyysin vanhempia auttamaan vauvan kanssa. Eivät suostuneet avuksi. Olivat siis virkeitä tuoreita eläkeläisiä, kävivät päivittäin hiihtämässä, lenkillä jne eli jaksamista kyllä riitti.
Kun lapseni on aikanaan teini, niin en syyllistä seurustelu/seksikokemuksista. Mielestäni on normaalia, että täysikää lähestyvät teinit seurustelevat keskenään. Vanhempani olivat eri mieltä.
Lapseni ei tarvitse katsella kotona alkoholin liikakäyttöä.
En saanut murheisiini mitään henkistä tukea. Jos oli vaikka kaverihuolia, äitini syyllisti että on oma vikani.
Niinpä opin etten kerro mitään.
Omat lapseni uskaltavat kertoa mulle huolensa, haluan näyttää että minulta saa aina tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En käytä lapsen kertomia asioita lyömäaseena. Jos lapsi kertoo kaverin kiusanneen, niin en myöhemmin sano että "Ei sua kestänyt Kerttukaan ja ihan syystä sua kiusasi".
Vien lääkäriin lapsen,jos tarvitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puutun napakasti vaikka viranomaisten kanssa siihen, jos lasta kaltoinkohdellaan. Veljeni pa.ho.in.pit.e.li minua rajusti koko lapsuuden ja asialle ei tehty mitään. Nykyisin asiaan puututtaisiin, koska ulkopuoliset tekisivät lasun. Silloin tuota katsottiin läpi sormien, vaikka yritin kertoa ulkopuolisille perheemme tilanteesta.
Vierailija kirjoitti:
Lapseni ei tarvitse katsella kotona alkoholin liikakäyttöä.
Tämä. Odotan ensimmäistä lasta, maaliskuussa laskettu aika. Sydänasiani on huolehtia että hän saa viettää ihanan lapsuuden raittiissa ympäristössä.
En halua hänen kokevan samoja pelkotiloja joita itse jouduin kokemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhun lapselle avoimesti (mutta ikätasoisesti) asioista. Oma äitini ei osannut puhua oikein mistään "tärkeästä" (ihan vaikka menkoista aloittaen), mutta oman lapseni kanssa olen pyrkinyt pitämään avoimen keskusteluyhteyden.
Vanhempani ovat tällaisia "omillaan pitää pärjätä ja olla itsenäinen" ihmisiä. Ei hemmetissä tarvitse pärjätä yksin! Todellakin autan ja tuen siinä, missä voin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin lapsena äidilleni vain hänen persoonansa jatke, ei nähnyt koskaan minua, näki vain kaiken missä olin joko tullut häneen tai missä en todellakaan ollut tullut häneen. Yritti siirtää minulle oman elämänfilosofiansa (=traumansa) sellaisenaan. Halusi valita kaikessa puolestani ja päättää elämäni suunnan, valinnaiset piti ottaa sen mukaan mitä hän ei ollut saanut opiskella aikanaan. Kun kerroin mistä pidin, hän tyrmäsi sen ja kertoi mikä on parempi. Vaatteet piti olla hänen makunsa mukaan, edes hiuksista en saanut päättää itse. Tunnereaktiot piti piilottaa koska tässä maailmassa ei herkät pärjää. Kontrolloi ja ohjaili kaikkea vessakäynneistä lähtien.
Oman lapseni kanssa olen päättänyt kuunnella kun hän kertoo kuka hän on ja antaa hänen kasvaa itse.
Vierailija kirjoitti:
Puutun napakasti vaikka viranomaisten kanssa siihen, jos lasta kaltoinkohdellaan. Veljeni pa.ho.in.pit.e.li minua rajusti koko lapsuuden ja asialle ei tehty mitään. Nykyisin asiaan puututtaisiin, koska ulkopuoliset tekisivät lasun. Silloin tuota katsottiin läpi sormien, vaikka yritin kertoa ulkopuolisille perheemme tilanteesta.
Puututaanko nykyisin? Tuntuu että sisarusten välinen perheväkivalta on edelleen jotenkin sallittua vaikka toinen olisi aina selvästi alakynnessä.
Minuakin isoveli pahoinpiteli, löi vielä 18-vuotiaanakin. En tajunnut että olisi pitänyt tehdä rikosilmoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin ero vanhempiini: En lisäänny.
Ihmisenä olen myös selkärankaisempi. En petä ja jos minua pettää se on kerrasta poikki. Itsekunnoitus, nääs.
Noo... Jos nyt alottaisi vaikka siitä, että en missään nimessä sallisi, että lastani käytetään seksuaalisesti hyväksi vaan puuttuisin asiaan heti.
Sitten tokana voisi olla ehdoton nollatoleranssi aikuisten lapseen kohdistamaan fyysiseen väkivaltaan.
En ole myöskään ajatellut pitää lapsilleni useita tunteja kestäviä huutomaratoneja.
Tossa nyt pari tärkeintä.
Olisin kiinnostunut lasten/lastenlasten asioista. Surettaa, kun vanhempia ei vois vähempää kiinnostaa. Ainoa poikkeus on, että brassailevat jälkikasvun menestyksellä ja pitävät sitä omana ansionaan "meidän suvussa ollaan niin viisaita/musikaalisia/me on kasvatettu näin hyvin".
En tiedä onko muilla tällaista:
Vanhempani pitävät yhteydenpitoa yksipuolisena. Ajattelevat, että aikuinen lapsi on se, joka tulee käymään heidän luonaan ja soittaa heille. Äiti ei soita juuri koskaan. Vetoaa siihen, että jos soittaa huonolla hetkellä niin ei siksi kehtaa soittaa. Olen sanonut, että ei haittaa, soitan sitten takaisin kun on parempi hetki.
Itse haluan aikanaan aikuisen lapsen vanhempana olla tasapuolinen yhteydenpidossa, enkä oleta sen jäävän lapseni harteille.
Lapsen paino ei ole arvostelun asia!
Että vihasin sitä, kun painoani kommentoitiin. Olin hieman pyöreä varhaisteini. Syömisiä arvosteltiin. Sairastin syömishäiriötä monta vuotta. Yhä vanhemmat kommentoi veljeni ja sukulaisten painoa.
Äiti suuttui huonoista (alle 8) arvosanoista. Oli hieman koomista, kun tokarissani oli lähes pelkkiä kiitettäviä, mutta musiikin arvosana 6 ja matikan arvosana 7 oli äidille läksytyksen aiheita. Ei varmaan tarvitse sanoa, että hän itse ei ole yhtään musikaalinen ja oli matikassa aivan yhtä huono kouluaikana kuin minäkin? :D