70 vuotta talvisodan alkamisesta. Miten kerrot sodasta lapsillesi?

Lapsi kysyi mikä oli talvisota (kuuli radiosta) ja sanoin, etttä silloinen naapurimaa Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen ja yritti ottaa meidän osaksi Neuvostoliittoa. Ja että Suomi puolustautui ja joutui siksi sotaan mukaan. Ei kysennly se ihmeemmin, pohti vain sitä, miksi joku maa haluaa vallata toisen maan.



Ikää kohta 6 v.

ja siinä piti kyllä itsekin kaivella muistisopukoita, että mites se menikään...

Ihmettelivät, että mikä se Neuvostoliitto on?

Talvisodasta. Muuten ei kotona aiheesta olla keskusteltu, sen tietävät että sekä äiti että isä ovat käyneet intin.

ei ole vielä puhuttu mitään, kouluiässä aion kertoa asiasta. kerron myös, että isopapat ovat olleet rintamalla ja isomummo lottana. isopappa on puhunut jo nyt evakko juttuja lapselle, tyttö ei ole ollut kovin kiinnostunut.

Ei kuulu lasteni (3 vuotta ja pian 6 vuotta) kiinnostuksen kohteisiin, eivätkä katso uutisia.



Ehtivät kyllä kuulla vielä asiasta ihan tarpeeksi myöhemminkin.

Esikoinen vasta 5-vuotias. Ei tunne ketään sodassa ollutta. Meidän lapsille todennäköisesti talvisota (ja II maailmansota ylipäätään) tulee olmaan sen verran etäinen, ettei juuri eroa Suomen historian muista sodista.

hyvin kiinnostunut historiasta. Ollaan käyty läpi talvisotajuttujakin joskus. Lähestymistapa on sotajuttuihin sama kuin muihinkin asioihin eli kerrotaan asioista niin kuin ne ovat.

Mutta toivoisin että jossain vaiheessa häntä kiinnostaisi asia sen verran, että katsoisi vanhoja suvun valokuvia, karttoja ja lukisi sodanaikaista kirjeenvaihtoa rintamalla olevien ja evakossa seikkailevien välillä. En osaa asioista hänelle sen kummemmin kertoa mutta nuo konkreettiset muistot kuvaavat tapahtumia lyhyesti ja karusti.

6- ja 8-vuotiaillemme isänsä urhoollisuusmitalin sekä Mannerheimin allekirjoittaman diplomin. Mitalissa luki Suomen kansalta 1941. Ei tuo lapsia kauheasti kiinnostanut, mutta itselle tuli ylevä olo.



Tuon mitalin olemassaolosta emme nimittäin tienneet, vaari ei asiasta mitään koskaan puhunut, eikä koko sodasta. Mitali löytyi mummon jäämistöstä. Äijä palasi siis puhumattomana, ja se on sitten aiheuttanut kaikenlaista ongelmaa perheeseen. Ja nämä sodankäyneiden vauriot tuntuvat yhä tänä päivänä meissä kaikissa. He eivät aina osanneet olla aviopuolisoita eikä isiä. Ärsyttää tällä palstalla sekä muualla suomalaisuuden ja Suomen miesten mollaaminen. Helpolla tätä maata ei ole saatu, eikä siitä taatusti ole ruikutettu joka käänteessä, niinkuin nykyään jokaisella toimistosihteerillä on burnout ja masennus. Tästä voisin vaahdota vähän enemminkin, mutta eipä taida maksaa vaivaa...

Enhän kokenut sotaa.

mutta jos/kun jossain vaiheessa kysyy, niin kerron historialliset faktat ja tietysti sen, että hänen isoisovanhempansa taistelivat rintamalla.

Enhän kokenut sotaa.

Ja nämä sodankäyneiden vauriot tuntuvat yhä tänä päivänä meissä kaikissa. He eivät aina osanneet olla aviopuolisoita eikä isiä. Ärsyttää tällä palstalla sekä muualla suomalaisuuden ja Suomen miesten mollaaminen.

että aika kauan menee :(

Kaikillahan noita traumoja ei ole joten ei sentään sotaa voi syyttää kaikkien hulluudesta ;)

Toinen on 9-v ja toinen 6-v. Pienempää olen jutuilta vielä säästänyt, mutta 9-v on poika ja utelias luonne. Lasten isoukki on elossa, ja oli teininä joutunut siviilisotavangiksi ja jatkosotaan, ovat siitä kuulleet juttua pienestä pitäen, koska minä olen ollut se lastenlapsista, joka on halunnut siitä tietää ja vierailuilla kysellyt. Talvisodasta olen joutunut kertomaan ja isoukin veljen kaatumisesta isommalle.



Sen olen kertonut, että sota on isojen herrojen iso riita, jossa kärsimään joutuvat siihen riitaan syyttömät ihmiset. Sota on kuolemaa ja kurjuutta. Sodassa joutuu niiden isojen herrojen määräyksestä tappamaan ihmisiä, joita ei oikeasti haluaisi tappaa. (Tässä kohdin 9-v oli silmät ymmyrkäisinä: onko isoukkikin tappanut ihmisiä? Se piti sitten selvittää) Ukki ei kerro verisiä juttuja, mutta sen tiedän että tankin on mm. räjäyttänyt. Eikä se ollut ihmisistä tyhjä. Sotavankeudesta olen kuullut enemmänkin, olot oli kuin keskitysleirillä. Vihaako ukki ns. ryssiä? Ei vihaa. Mannerheimin antama kunniataulu ja mitali on tungettu piirongin perälle. "Ei viitti sitä reissua joka päivä muistella" Uniin se tulee edelleen. Ja vankileiriajan korvauksista piti tapella valtiokonttorin kanssa melkoinen aika.



Sota on paskaa.

osin varmaan sitäkin, että tuntuu noiden esittely jopa nololta. Pelokkaita sotaan pakotettuja nuoria miehiä ne suurin osa oli. Harva tunsi itsensä jotenkin sankariksi. Onnekkaita ne elöönjääneet oli.

Mannerheimin antama kunniataulu ja mitali on tungettu piirongin perälle. "Ei viitti sitä reissua joka päivä muistella" Uniin se tulee edelleen.

isäni oli sodassa 16-vuotriaana meni sinne ja paljon ei siitä koskaan puhunut. Rankaa siellä aivan selvästi oli ollut. Oli myöhemmin myös toisessa sodassa.

Mitaleja ei koskaan ole näytellyt.



Hän olis osannut kertoa tuosta sodasta,jos olisi halunnut, myös lapsenlapsillensa.

Hän kuitenkin kuoli viime keväänä 86-vuotiaana vieden sotamuistot mennessän.

Nuorin setäni ei ollut vielä syntynyt, mummo jäi raskaana kolmen (ja kohta neljän) alle kouluikäisen lapsen yksinhuoltajaksi. Onneksi oli opettaja, joten pärjäsivät kohtuullisesti.