Huomenna alan puhumattomaksi erästä "työkaveriani" kohtaan.
Minua ei huvita enää keskustella hänen kanssaan yhtään mistään: hän on loukannut minua jo niin monet kerrat. Olen yrittänyt antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta nyt en enää jaksa. Siksi vaikenen. Ihan kuin olisi edelleen jossain yläasteella: rauhallisuus, hillitty käytös ei näköjään tunnu riittävän aikuisenakaan. Nolataan yhteisissä tilaisuuksissa, pimitetään tietoa ja sitten haukutaan yksinkertaiseksi, puukotetaan selkään, kuiskutellaan ja supistaan jne. Täytyy alkaa etsiä kaikessa hiljaisuudessa uutta työpaikkaa ja yrittää vielä kestää ainakin jonkin aikaa.
Kommentit (5)
Olet mitä ilmeisimmin joutunut narskun uhriksi. Olen todella pahoillani. Kohti parempia päiviä, ne koittavat vielä.
Tiedän tunteen. Pidän minimissä tuollaisten kanssa seurustelun.
Minulla oli aikoinaan työkaveri, joka oli ensimmäiset vuodet oikein mukava mutta muuttui sitten aika äkkiä samanlaiseksi kuin aloituksessa. Käytös ei koskenut onneksi vain minua vaan myös monia muita. Hän tavallaan valitsi muutaman työpaikalta, joille oli kiva mutta meille muille piru. Työilmapiiri oli tosi huono melkein vuoden verran mutta parani kun tämä ns. kiusaaja jäi pitkälle saikulle. Kun hän tuli takaisin, oli hän kuin toinen ihminen. Hän kävi minulta ja muutamalta muultakin pyytämässä anteeksi käytöstään. Siihen oli ollut syynä ketodieetti, joka oli vetänyt työkaverin hermot tiukalle ihan äärimmilleen. Lisäksi hän oli sairastunut dieetin vuoksi pahaan munuaissairauteen, jonka vuoksi oli myös ollut sairaalassa useita viikkoja.
Hyvä, aseta omat rajasi ja kunnioita itseäsi.
Ymmärrän sinua täysin minä tein sen ja lähdin lopulta. Tein sen myös muualla elämässä helvetin kova tie voit saada ystävätkin viholliseksi mutta jos sun mielenterveys kunnossa sanon tee se äläkä piiruakaan myönny tuollaiselle ihmiselle. Minä kaaduin mutta sinulle toivon mitä isommin voimia ei sun tarvitse katsoa ei kuunnella tuollaista. Voimaa SINULLE!