Olen pattitilanteessa.

vaikeaa, vaikka asuisi koulun vieressä. Lisäksi taloudellinen vastuu kaatuu miehen niskaan. Et voi vaatia häntä muuttamaan ja etsimään uutta työtä tilanteessa, jossa ihmisiä irtisanotaan koko ajan. Ajattele nyt vähän..miten ihmeessä tulisitte toimeen?

olen unohtanut kaikki heti -ajatukset kun päätin lapsia tehdä. Lapsille olisi tärkeintä kasvaa rauhallisessa ja stressittömässä elinympäristössä. Voisiko vaikka 5 vuoden päästä miettiä uudestaan?

puhuttukin, että katsotaan tilannetta jonkun vuoden päästä uudelleeen. Aina se asia vaan nostaa päätään joka vuosi, kun valintaoppaat ym. ilmestyvät.



En vaan haluasi 20 v. päästä harmitella uravalintojani. :(



Kyllä lasten ja miehenkin hyvinvointi menee kaiken edelle, mutta en voi ajatuksilleni, tunteilleni ja haaveilleni mitään.

Mutta yksi tuli mieleen: JOS miehesi onnistuisi (ja itse haluaisi) etsiä ekaksi (siis ennen kuin edes aloittaisit opinnot) töitä opiskelupaikkakunnaltasi niin sitten tilanne olisi vähän eri. En kuitenkaan lähtisi tyhjän päälle vain sen takia että olet nykyiseen tilanteeseen tyytymätön, koska se on kuitenkin taloudellisesti turvattu.

Onko mahdollisuus tenttiä virtuaaliympäristössä? Suorittaa opintoja etänä jne.



Voisitko opiskella vastaavaa jossain lähempänä? Jotain, joka edes liippaa haavettasi?

osan opinnoista pystyisikin suorittamaan etänä, mutta läsnäoloa silti vaatisi myös.



Pitäisi varmaan yrittää miettiä muita vaihtoehtoja. Nykyiseen tilanteeseen olen todella tyytymätön, vaikka tiedän, että pitäisi olla kiitollinen työstä.



Olisi vaan kamalaa löytää itsensä vuosien jälkeen edelleen samasta tilanteesta. Voi voi. On tämä elämä välillä mutkikasta. :/

että suorittaisin etänä niin paljon opiskeluja kun mahdollista. Usein yliopistoilla ei ole paljoa läsnäolopakkoja, eli osa tentitään kirjatentteinä jne =fyysisesti ei paikalla tarvitse olla. Ja ei liene mahdoton ajatus että esim. joka viikko päivän olisi toisella paikkakunnalla? Jos vaikka joku tuttu asuu ko. paikkakunnalla ja voisit olla yötä hänen luonaan?



Sitten jossain vaiheessa muuttaisitte ja asuisitte vuoden ko. paikkakunnalla ja tekisit opinnot loppuun. Mies voi vaikka ottaa virkavapaata tm.

Kaikkea tuollaista olen itsekin miettinyt. Kyllä siitä varmasti selvittäisiin, mutta todella rankkaahan se tulisi olemaan. Toisaalta, 4 vuotta on melko lyhyt aika loppuelämään verrattuna.

ja nyt on viimeinen vuosi menossa. Todellakin valmistun keväällä! Lähdin opiskelemaan suoraan hoitovapaalta.



Mutta kirjoitit, että sinulla on työpaikka. Pyydä ensin vuosi opintovapaata -> sitä on pakko myöntää -> saat ansioihin perustuvaa aikuisopintorahaa -> sinulla on vuosi aikaa miettiä oliko se opiskeluelämä sinua/teitä varten. Jos ei ollut, voit palata nöyränä takaisin työpaikkaasi. Jos oli, (ja sulla työuraa tarpeeksi takana) voit saada toisen vuoden sitä opintorahaa ja toisen vuoden opintovapaata. Vasta sitten irtisanot itsesi ja loppuajan olet vaikka opintotuella.