Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kissa perheeseen, jossa lapset 3v ja 5v?

Vierailija
18.11.2009 |

Aikuinen vai pentu vai ei kissaa ollenkaan? Perustelisitko?

Kommentit (18)

Vierailija
1/18 |
18.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lasten iällä ei ole väliä, kissasta on pidettävä huolta vaikka lapsia olisi 67, ja ihan minkäikäisiä vain.

Vierailija
2/18 |
18.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

viimeiseen 7 vuoteen. Mietin vaan ovatko lapset liian pieniä.



ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/18 |
18.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ollut ja lapset olleet jopa vauvoja. No problem. Yksi maatiainen joutui pois kun yritti purra vauvaa. Mutta lapsesihan ovat jo isoja. Kissat kyllä kiertävät pikkulapsen jos eivät halua olla tekemisissä. Meillä kissat eivät ole lasten perään vaan minun perään (annan kai ruoka - heh)

Vierailija
4/18 |
18.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

pentu kissa, koska sen voi opettaa talon tavoille, aikuista kissaa ei noin vaan mennä opettamaan. En kyllä tiedä kissan tavoista, oppimisesta tms. Mutta itselläni on kaksi koiraa,jotka on 3v ja 2v ja 7kk lapsi ja koirat murisevat lapselle jos menee kohti (jos luu lähellä), eli eivät täysin ole hyväksyneet perheenjäsenekseen, mutta seki on opettelua ja kattomista tottakait oli aikuinen tai pentu eläin kyseessä. Helpommin eläin hyväksyy pentuna lapsen, minun mielestäni ainakin mitä itse olen seuraillut tilanetta.

Vierailija
5/18 |
18.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Juuri sitä retuutusta ajatellen, lapsilla voi toisinaan olla koviakin leikkejä ja mitäs sitten jos kissa puolustaa itseään ja raapaisee pahasti lasta? Miten siihen suhtaudutte?

Itselläni on 1v. poika, ja myös ikäni ollut kissa. Jouduin kuukausi sitten tekemään raskaan ja ison päätöksen, sen lopetammeko kissan vai pidämmekö.

Kissamme pääsi pitkän ja vaikean pohdinnan jälkeen kissojen taivaaseen ja uskon että päätökseni oli oikea.

Sitten on vielä se, että jos kissasta tulee ulkokissa, niin madotukset kannattaa hoitaa aina säännöllisin välein. Kun niitä matojahan alkaa sitten puskemaan sieltä kissan pyllystä ja mietin että miten esim. 3-vuotias asiaan suhtautuisi.

Vierailija
6/18 |
18.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onnistuuhan se, mutta helpommalla pääset jos odottelet vielä muutaman vuoden. Eli sen verran että lapset osaavat jo kunnioitta myös sen kissan omaa tilaa. Sama homma koiran hankinnassa tai ylipäätään minkä eläimen tahansa. Alussa joutuu vahtimaan kuin haukka ettei lapset satuta eläintä ja toisinpäin :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/18 |
18.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itselläni on 1v. poika, ja myös ikäni ollut kissa. Jouduin kuukausi sitten tekemään raskaan ja ison päätöksen, sen lopetammeko kissan vai pidämmekö. Kissamme pääsi pitkän ja vaikean pohdinnan jälkeen kissojen taivaaseen ja uskon että päätökseni oli oikea.

Vierailija
8/18 |
18.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

kieltää ja neuvoa useammin, mutta taatusti oppii ymmärtämään myös kuinka kissaa kohdellaan. Meillä yhteiselämä toimii erittäin hyvin ja lapset (poikia) olivat juuri samanikäisiä kun kissa tuli taloon. Tunnet itse parhaiten lastesi persoonan ja tavan reagoida vaikkapa suuttumukseen esim. purkaisiko pahimmassa tapauksessa eläimeen kiukkunsa. Vahtia saat aluksi ja paljon, mutta siihen oletkin varmaan varautunut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/18 |
18.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuonikäiset varmasti osaavat olla kissan kanssa, jos kissa on ollut vauva-ajasta lähtien. Uutta kissaa en sen sijaan ottaisi; lapset riehaantuisivat uudesta lemmikistä, ja tulos voi olla ikävä sekä kissan että lasten kannalta.

Meillä käy säännöllisesti kylässä juuri tuonikäiset lapset, ja kissamme on aina paniikissa vierailun ajan ja poissa tolaltaan koko loppupäivän. Lapset eivät vaan tajua olla kiljumatta/tömistelemättä, kun kissa on niin kiva ja jännä. Vaikka usein sen näkevätkin.



Sen sijaan en allekirjoita sitä, että jos miettii asiaa, pitäisi olla kissa ottamatta. Hyvähän asiaa on pohtia perusteellisesti, ettei tule taas yhtä "päätimme lopettaa kissan kun ei se ollutkaan lasten kanssa kiva" -tapausta.

Vierailija
10/18 |
18.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Juuri sitä retuutusta ajatellen, lapsilla voi toisinaan olla koviakin leikkejä ja mitäs sitten jos kissa puolustaa itseään ja raapaisee pahasti lasta? Miten siihen suhtaudutte? Itselläni on 1v. poika, ja myös ikäni ollut kissa. Jouduin kuukausi sitten tekemään raskaan ja ison päätöksen, sen lopetammeko kissan vai pidämmekö. Kissamme pääsi pitkän ja vaikean pohdinnan jälkeen kissojen taivaaseen ja uskon että päätökseni oli oikea. Sitten on vielä se, että jos kissasta tulee ulkokissa, niin madotukset kannattaa hoitaa aina säännöllisin välein. Kun niitä matojahan alkaa sitten puskemaan sieltä kissan pyllystä ja mietin että miten esim. 3-vuotias asiaan suhtautuisi.

Miksi luovuit? Sen takia että lapsi ja kissa ei sovi mielestäsi saman katon alle vai oliko kissasi sairas?

Meillä 3 kissaa ja 2 lasta. Kissat olleet jo ennen lapsia. Lapset 4 ja 1 vuotta. Mitään ongelmia ei koskaan ole ollut. Meillä on lapsille opetettu alusta asti miten eläinten kanssa ollaan. Eläin ei ole lelu, ruoka- ja nukkumisrauha ym. Tarkkana pitää toki olla mutta meillä on kyllä vain hyviä kokemuksia. Kissat on kyllä pari kertaa joutuneet vanhemman lapsen rakkauden osoituksen kohteiksi mutta ovat nopeasti livahtaneet pois kun on alkanut homma ahdistaa. Ikinä eivät ole raapaisseet tms. Nykyään vanhempi jo tietää, miten olla kissojen kanssa. Nuorimmainen ei ole niin innostunut kissoista. On vähän hitaasti lämpenevää sorttia :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/18 |
18.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Otimme eläinsuojeluyhdistyksestä vuoden ikäisen kissan. Hienosti on mennyt, tästä aikaa nyt jo vuosi. Itse asiassa meni niinkin hyvin että otettiin kesällä toinen kissa, sekin vuoden ikäisenä. :)



Kissat ovat lapsille tod. tärkeitä, kuten perheenjäseniä.



Alussa käytiin läpi säännöt eläinten oikeudesta syödä, nukkua, ettei ajella koskaan kissoja takaa ym. Hyvin on toiminut, joskin toki nuorin lapsista (nyt 3v.) tarvitsee vielä välillä muistutusta asiasta.



Kissoilla on khh oma paikka ruokakupeille, eikä lapsilla ole ollenkaan asiaa sinne. Itse kyllä lämpimästi suosittelen kissoja lapsiperheeseen, kunhan aikuiset ottavat vastuun lasten opastuksesta!

Vierailija
12/18 |
18.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä on kissaa varten kattoon asti yltävä kiipeilypuu jossa on lähes katonrajassa oleva makoiluparvi, sinne eivät lapset yllä. Kiipeilypuun yläpuolelle on kiinnitetty tukevia seinähyllyjä (päällystetty huonekalukankaalla), on taatusti omaa rauhaa. Suosittelen tekemään tällaisia ratkaisuja. Kiipeilypuita löytyy edullisesti esim. huutonetistä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/18 |
18.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

eikä mitään ongelmia ole ollut. Kissat osaavat etsiä "pakopaikkoja", jos haluavat olla rauhassa. Kertaakaan eivät ole lapsia raapaisseet ja tietysti lapsillekkin opetetaan miten eläimiä kohdellaan. S

Vierailija
14/18 |
18.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

eikä mitään ongelmia ole ollut. Kissat osaavat etsiä "pakopaikkoja", jos haluavat olla rauhassa. Kertaakaan eivät ole lapsia raapaisseet ja tietysti lapsillekkin opetetaan miten eläimiä kohdellaan. Suosittelen pentukissoja, meillä ainakin toimi hyvin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/18 |
18.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

nyt lapsi 2v, ja kissa yhä. kissa on raapaissut lasta pari kertaa, kun lapsi on kiusannut.



suosittelen että ottaisit pentukissan. ja myös opettaisit lapsille, kuinka kissaa käsitellään! ei retuuttamista yms, vaan näytät miten kissaa pidetään sylissä. ja mielestäni kissalla on oikeus raapaista, jos sitä kiusataan.



meillä 2v välillä pyytää saada nostaa kissaa syliin ym, mutta siihen hänelle ei ole annettu lupaa. tiedän valmiiksi, että kissa raapaisisi, ainakin kun hyppäisi sylistä pois.

Vierailija
16/18 |
19.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Riippuu ihan lapsista, miten pystyvät noudattamaan ohjeita ja tottelemaan.

Vierailija
17/18 |
19.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

kasvattajalta, jolla itsellä pieniä lapsia. Kissa tottuu siten pienestä pitäen äkkinäisiin liikkeisiin ja meteliin, eikä ole sellaisista uudessa kodissa moksiskaan.



Meillä oli nuorimmainen reilu 1-v. kun ensimmäiset kissat saapuivat taloon. Hyvin on poika oppinut säännöt ja antanut kissoille rauhan syödessä, nukkuessa jne. Kissat ovat olleet hyvinkin suojelevia nuorinta kohtaan ja nukkuivat mielellään päikkäreitä vaippapyllyn päällä tai polvitaipeissa. Poika ei koskaan retuuttanut kissoja.



Leikeissä tulee väkisinkin raapaleita. Se kannattaa itsekseen miettiä, miten suhtautuu, jos lapsille tulee merkkejä. Jos hysterisoituu pienistä, ei kannata ottaa minkäänlaista eläintä. Paitsi ehkä muutama akvaariokala.



Vieraiden lapsia kissat osaavat väistää.

Vierailija
18/18 |
19.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

kolmikuinen pentu olisi varmaan hyvä, ja asiaa auttaa jos huushollissa missä pentu emoineen asuu olisi myös lapsia. Monet ottavat(antavat) tietämättömyyttään kissanpennun liian nuorena, jolloin ongelmia tulee, ehdottomasti aikaisintaan 10viikkoa täyttänyt pentu voidaan luovuttaa.

Aikuinen kissa on haastellisempi, koska ei tiedä mitä se on kokenut elämässään ja mille tavoille se on jo oppinut tai opetellut, esim. jos se on jo oppinut merkkailemaan( kuseksimaan nurkkiin tai kenkiin) niin siitä tavasta se ei luovu vaikka leikattaisiin tai tehtäisiin mitä!

Minulla on aina ollut kissoja, 8kpl elämäni aikana, ja lasten aikana niistä 4 olen ottanut pentuna, ei ole ollut mitään ongelmia. Aikuinen kuitenkin on vastuussa hoidosta ja siitä, että lemmikki saa ruokailu- ja vessarauhan sekä silloin se haluaa nukkua, niin annetaan olla rauhassa.

Lapsia meillä on viisi, eikä vaunuihinkaan ole koskaan kissat menneet. Ne on älykkäitä ja ymmärtävät toki kiellot ja rajoitukset, kun opettaa ja valvoo.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi kuusi neljä