Uusi tapailukumppani, katoaako teillä välillä tunteet ihan kokonaan?
Itselläni välillä tunnen kovasti ja välillä en yhtään mitään, riippuu päivästä. Onko minussa jotain vikaa?
Kommentit (27)
Siinä kohtaa pitää tajuta lopetaa kun huomaa tunteiden kadonneen.
Hän ei ole sinulle "se oikea", tai edes sopiva. Tai sitten sinä olet vain sekaisin.
Kuan olette tunteneet? Jos vasta kuukauden verran, niin minusta ok. Mutta jos puoli vuotta, niin sitten rakastumisen pitäisi olla jo iskenyt.
Vierailija kirjoitti:
Kemiat ei oo kohillaan.783
Mutta kun sama tilanne tulee vastaan lähes aina. Ja pidän tästä henkilöstä todella todella paljon!
Vierailija kirjoitti:
Kuan olette tunteneet? Jos vasta kuukauden verran, niin minusta ok. Mutta jos puoli vuotta, niin sitten rakastumisen pitäisi olla jo iskenyt.
Mun mielestä taas alussa tunteiden pitäisi koko ajan kasvaa, ei aaltoilla. Ap:lla varmaan tinder laulaa ja miettii jos kuitenkin siellä olisi joku parempi. Eli se tavallinen tarina.
Sanoisin että jatka etsimistä, ei ole oikea sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuan olette tunteneet? Jos vasta kuukauden verran, niin minusta ok. Mutta jos puoli vuotta, niin sitten rakastumisen pitäisi olla jo iskenyt.
Mun mielestä taas alussa tunteiden pitäisi koko ajan kasvaa, ei aaltoilla. Ap:lla varmaan tinder laulaa ja miettii jos kuitenkin siellä olisi joku parempi. Eli se tavallinen tarina.
Sanoisin että jatka etsimistä, ei ole oikea sinulle.
Ei ole ketään muita, enkä halua ketään muita! Vain tämän yhden henkilön.
Olemme tapailleet joitain viikkoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kemiat ei oo kohillaan.783
Mutta kun sama tilanne tulee vastaan lähes aina. Ja pidän tästä henkilöstä todella todella paljon!
Vika onkin sinussa itsessä!
Jollette ole kuin vasta tutustuneet, niin voiko sitä varsinaisesti kauheasti olla tunteita, jokin ihastus voi toki olla. Mutta varsinkin jos on jo elämänkokemusta, niin osaa pohtia asioita realistisesti ja vailla vaaleanpunaisia laseja, nähdä uuden ihmisen positiiviset puolet, mutta tunnistaa myös mahdolliset haasteet.
Eli voi se tällaistakin olla, että lähtee varovaisemmin liikkeelle, eikö suinpäin syöksy uuteen suhteeseen. Nämäkin on nöhty, mitä siitä suinpäin syöksymisestä voi seurata..
Onko selvittämättömiä tunteita patoutuneena? Kuulostaa siltä että et ole itse valmis.
Vierailija kirjoitti:
Jollette ole kuin vasta tutustuneet, niin voiko sitä varsinaisesti kauheasti olla tunteita, jokin ihastus voi toki olla. Mutta varsinkin jos on jo elämänkokemusta, niin osaa pohtia asioita realistisesti ja vailla vaaleanpunaisia laseja, nähdä uuden ihmisen positiiviset puolet, mutta tunnistaa myös mahdolliset haasteet.
Eli voi se tällaistakin olla, että lähtee varovaisemmin liikkeelle, eikö suinpäin syöksy uuteen suhteeseen. Nämäkin on nöhty, mitä siitä suinpäin syöksymisestä voi seurata..
Sattaisi olla kyllä tätä, pohdiskelen paljon ja välillä mietin kannattaako tai uskallanko.
Ap. Mulla voi "kadota" tunteet, eli jos tulee pienintäkään epäilystä henkilön luotettavuudesta (tulee helposti alussa olen vähän vainoharhainen) tai motivaatioista mua kohtaan, tai myöskään jos mies on ahdistavan yli-innokas, niin saatan valahtaa kylmäksi kuin jää. Ajattelen heti et on parempi yksin ja miesten kanssa samaa rapaa aina.
Onneks tiedostan tuon, niin oon pystynyt tässä suhteessa tunnistaa kun kyse on vain peloista. Kun tilanne on puhuttu auki, siitä jäästä ei ole hippuakaan jäljellä. Eli jos on kovia pelkoja ja triggereitä, miettisin onko kyse niistä.
Sit taas jos ei liity mihinkään nin en osaa sanoa.
Ei ole oikea sinulle, jokin on vialla ja se näkyy noin.
Jos kumppani tuntuu mukavalta ja ihanalta, niin anna hyvänen aika itsellesi aikaa. Sellainen syvä, pysyvä rakkaus syntyy muutenkin vasta ajan kanssa. Ainakin itselläni. Varmasti näissä tunneasioissa on hyvinkin paljon henkilöiden välistä vaihtelua. Taatusti ei ole yhtä oikeaa sapluunaa! Mutta älä huijaa itseäsi tai kumppaniasi tunteistasi. Ole varsinkin itsellesi rehellinen. Sano vaikka, että olet hitaasti lämpenevää sorttia ja tarvitset aikaa kunnolla tutustumiseen. Minulla sellaiset tunnettavat tunteet saattavat vaihdella ihan kierron mukaan, mutta sellainen vakaa ja varma tieto, että rakastan tuota puolisoani pysyy aina. Tarkastele itseäsi hieman matkan päästä, älä luota vain niihin pintapuolisiin tuntemuksiin.
N48
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuan olette tunteneet? Jos vasta kuukauden verran, niin minusta ok. Mutta jos puoli vuotta, niin sitten rakastumisen pitäisi olla jo iskenyt.
Mun mielestä taas alussa tunteiden pitäisi koko ajan kasvaa, ei aaltoilla. Ap:lla varmaan tinder laulaa ja miettii jos kuitenkin siellä olisi joku parempi. Eli se tavallinen tarina.
Sanoisin että jatka etsimistä, ei ole oikea sinulle.
Ei minulla kasva heti alusta asti. Minulla ne alkaa kasvaa vasta sitten, kun tiedän haluavani toisen. Ja se halu ei tule tunteista, vaan siitä, että opin tuntemaan toisen hieman paremmin.
Ja mitä ap:hen tulee, niin ehkä aaltoilu on hänelle luontaista. Tai sitten ei.
Vierailija kirjoitti:
Ap. Mulla voi "kadota" tunteet, eli jos tulee pienintäkään epäilystä henkilön luotettavuudesta (tulee helposti alussa olen vähän vainoharhainen) tai motivaatioista mua kohtaan, tai myöskään jos mies on ahdistavan yli-innokas, niin saatan valahtaa kylmäksi kuin jää. Ajattelen heti et on parempi yksin ja miesten kanssa samaa rapaa aina.
Onneks tiedostan tuon, niin oon pystynyt tässä suhteessa tunnistaa kun kyse on vain peloista. Kun tilanne on puhuttu auki, siitä jäästä ei ole hippuakaan jäljellä. Eli jos on kovia pelkoja ja triggereitä, miettisin onko kyse niistä.
Sit taas jos ei liity mihinkään nin en osaa sanoa.
Uskaltaako tästä puhua? Jos loukkaan toista niin häneltäkin varmasti tunteet katoaa :/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kemiat ei oo kohillaan.783
Mutta kun sama tilanne tulee vastaan lähes aina. Ja pidän tästä henkilöstä todella todella paljon!
No, ehkä sitten sinulla tulee tunteet vasta, kun koet ns. Psykologista turvallisuutta. Niin kauan kuin on vähääkään epäluottamusta, niin tunteet heittelehtivät.
Vierailija kirjoitti:
Ap. Mulla voi "kadota" tunteet, eli jos tulee pienintäkään epäilystä henkilön luotettavuudesta (tulee helposti alussa olen vähän vainoharhainen) tai motivaatioista mua kohtaan, tai myöskään jos mies on ahdistavan yli-innokas, niin saatan valahtaa kylmäksi kuin jää. Ajattelen heti et on parempi yksin ja miesten kanssa samaa rapaa aina.
Onneks tiedostan tuon, niin oon pystynyt tässä suhteessa tunnistaa kun kyse on vain peloista. Kun tilanne on puhuttu auki, siitä jäästä ei ole hippuakaan jäljellä. Eli jos on kovia pelkoja ja triggereitä, miettisin onko kyse niistä.
Sit taas jos ei liity mihinkään nin en osaa sanoa.
Mulla sama. Traumatausta, tiedostan luottamusongelman ja liiallisen itsesuojelun. Yksi onneton ja yksi onnellinen avioliitto, siitä voi kasvaa myös yli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuan olette tunteneet? Jos vasta kuukauden verran, niin minusta ok. Mutta jos puoli vuotta, niin sitten rakastumisen pitäisi olla jo iskenyt.
Mun mielestä taas alussa tunteiden pitäisi koko ajan kasvaa, ei aaltoilla. Ap:lla varmaan tinder laulaa ja miettii jos kuitenkin siellä olisi joku parempi. Eli se tavallinen tarina.
Sanoisin että jatka etsimistä, ei ole oikea sinulle.
Ei minulla kasva heti alusta asti. Minulla ne alkaa kasvaa vasta sitten, kun tiedän haluavani toisen. Ja se halu ei tule tunteista, vaan siitä, että opin tuntemaan toisen hieman paremmin.
Ja mitä ap:hen tulee, niin ehkä aaltoilu on hänelle luontaista. Tai sitten ei.
Niin meitä on erilaisia. Minä uskon että kun se oikea tulee kohdalle, sen tietää hyvin nopeasti.
Kemiat ei oo kohillaan.783