Uusi tapailukumppani, katoaako teillä välillä tunteet ihan kokonaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap. Mulla voi "kadota" tunteet, eli jos tulee pienintäkään epäilystä henkilön luotettavuudesta (tulee helposti alussa olen vähän vainoharhainen) tai motivaatioista mua kohtaan, tai myöskään jos mies on ahdistavan yli-innokas, niin saatan valahtaa kylmäksi kuin jää. Ajattelen heti et on parempi yksin ja miesten kanssa samaa rapaa aina.

Onneks tiedostan tuon, niin oon pystynyt tässä suhteessa tunnistaa kun kyse on vain peloista. Kun tilanne on puhuttu auki, siitä jäästä ei ole hippuakaan jäljellä. Eli jos on kovia pelkoja ja triggereitä, miettisin onko kyse niistä.

Sit taas jos ei liity mihinkään nin en osaa sanoa.

Uskaltaako tästä puhua? Jos loukkaan toista niin häneltäkin varmasti tunteet katoaa :/

En puhuisi tunteiden katoamisesta, vaan omista peloista voi olla hyvä kertoa.

Läheisyys syntyy siitä, että keskustellaan tunnetasolla.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuan olette tunteneet? Jos vasta kuukauden verran, niin minusta ok. Mutta jos puoli vuotta, niin sitten rakastumisen pitäisi olla jo iskenyt.

Mun mielestä taas alussa tunteiden pitäisi koko ajan kasvaa, ei aaltoilla. Ap:lla varmaan tinder laulaa ja miettii jos kuitenkin siellä olisi joku parempi. Eli se tavallinen tarina.

Sanoisin että jatka etsimistä, ei ole oikea sinulle.

Ei minulla kasva heti alusta asti. Minulla ne alkaa kasvaa vasta sitten, kun tiedän haluavani toisen. Ja se halu ei tule tunteista, vaan siitä, että opin tuntemaan toisen hieman paremmin.

Ja mitä ap:hen tulee, niin ehkä aaltoilu on hänelle luontaista. Tai sitten ei.

Niin meitä on erilaisia. Minä uskon että kun se oikea tulee kohdalle, sen tietää hyvin nopeasti.

Minä tuesin 3 kk:n päästä, kun vietimme viikonlopin Tallinnassa. Muistan, kun istuimme laivan kattialla 10 v sitten ja katsoin miestä ”tässä se on”. Sitä ennen en oikeinntiennyt, mitä ajattelisin.

Vierailija kirjoitti:

Ei tuu kestää.

Sinustako vain sokeasti ensisilmäyksellä rakastuminen, silmiensä ummistaminen mahdollisilta negatiivisilta asioilta, on avain pysyvään rakkauteen?

Jotkut ihmiset on mutkattomia ja pelottomia, silloin voi varmaan nopeastikin rakastua. Isolla osalla on haavansa, ja itsesuojeluvaisto puskee pintaan. Ihan turha lähteä kisaamaan miten nopeasti rakkaus on tullut, tärkeintä on se mihin se syvenee ja että tulee toimeen niiden nopeiden tai hitaiden tunteidensa kanssa.

Puhuttiin eka kertaa rakkaudesta vasta vuoden jälkeen. Nykyään vuosien jälkeenkin melkein päivittäin livahtaa huulilta sanat. Jotkut ollaan hitaastilämpeäviä.

Jo on pissiksillä ongelmat.

Jos kumppani on negatiivinen ihminen, joka näkee usein vääryyksiä. On ymmärrettävää että "tunteet katoilevat" vaikka hän olisi kuinka miellyttävä sinua kohden. Myös toisen epävarmuus itsestään on myrkkyä.

Taas jos sinulla on epävarmuuksia suhteesta tai pelkoja, voi viitata asioista joita et ole käsitellyt. Etkä ehkä olisi valmis suhteeseen ennenkuin käsittelet omat asiat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap. Mulla voi "kadota" tunteet, eli jos tulee pienintäkään epäilystä henkilön luotettavuudesta (tulee helposti alussa olen vähän vainoharhainen) tai motivaatioista mua kohtaan, tai myöskään jos mies on ahdistavan yli-innokas, niin saatan valahtaa kylmäksi kuin jää. Ajattelen heti et on parempi yksin ja miesten kanssa samaa rapaa aina.

Onneks tiedostan tuon, niin oon pystynyt tässä suhteessa tunnistaa kun kyse on vain peloista. Kun tilanne on puhuttu auki, siitä jäästä ei ole hippuakaan jäljellä. Eli jos on kovia pelkoja ja triggereitä, miettisin onko kyse niistä.

Sit taas jos ei liity mihinkään nin en osaa sanoa.

Uskaltaako tästä puhua? Jos loukkaan toista niin häneltäkin varmasti tunteet katoaa :/

En puhuisi tunteiden katoamisesta, vaan omista peloista voi olla hyvä kertoa.

Läheisyys syntyy siitä, että keskustellaan tunnetasolla.

Eri

Kaikenlaista on puhuttu, mutta en tiedä miten tästä avaisin keskustelun.

Ap