Ottaa päähän! Re: ex ja yhteinen koira

Ottaa nyt eron jälkeen ehkä vielä entistä enemmän aivoon exän suhtautuminen koiran koulutukseen. Otettiin koira yhdessä. Itse stressasin varmasti liiaksikin pennun koulutuksesta, mutta mies taas oli ihan eri leirissä. Kun koira osoitti haastavuuden merkkejä, ei uskonut minun neuvojani, vaan piti tehdä oman pään mukaan. Ongelmathan siitä vaan lisääntyivät.

Koulutin itse ja kävin koulutuksissa koiran kanssa. Pari kertaa sain exän mukaankin, mutta arjessa koulutuksen jälkeen ei jatkanut opittuja asioita. Syy oli aina, että "ei halua kantaa nameja mukana aina lenkillä".

Fast forward 5 vuotta, ollaan erottu ja koira jäi miehelle, yhteisellä päätöksellä (syyt arjen aikatauluissa ja asuinmuodossa). Nyt haluaisi minun ottavan sitä enemmän hoitoon ja valittaa, että sitä on hankala lenkittää. Totta kai on haastava koira, kun et uskonut, miten se olisi pitänyt kouluttaa.

Vituttaa. Koira on kuitenkin kaikkeen syytön ja ihanan suloinen ongelmista huolimatta. Mietin, voisinko itse pitää sitä yksin, mutta vaatisi työni takia minulta todella paljon. Ja ensin kolme kuukautta pitäisi 24/7 käyttää sen uudelleenkouluttamiseen.

Salaa toivon, että koira jostain syystä kuolisi jo melko nuorena. Seuraavat 10 vuotta on pitkä aika olla ärsyyntynyt siitä, että mies sössii minullekin rakkaan koiran.