Äitiysloma ennen esikoisen syntymistä on elämän parasta aikaa

älä kuule yleistä!

ei vastaavaa voi kokea enään toisten.

Tosin minulla kolmannenkin loppuodotus oli ihanaa, kun isommat on jo sen verran isoja, että mulla aamupäivät oli ihan omaa aikaa. En tosin vaihtais nyt tätä aikaa pienen vauvan kanssa mihinkään. Voisin olla kotona pienen kanssa vaikka ikuisesti. Harmi vaan, että lapsi kasvaa niin äkkiä.

osannut arvostaa.

Mulla oli ainakin tylsää ja yksinäistä. Miestä odottelin töistä kotiin. Ei väsyttänyt, koska ei ollut univelkaa. Vauvan syntymää vaan odotteli.



Nyt neljän lapsen äitinä varmasti ottaisin hyödyn irt, jos saisin itsekseni olla ja lepäillä.

ei näin pahoja univelkoja ole aiemmin ollutkaan. selkä kipeä, närästää pistää rintaan. Käytännössä nukun max 1h pätkiä!

Päivät mies on töissä ja minä yksin kotona, mitä teen? dataan, ja aina kun kipu yltyy joudun vaihtaa istumasta sesaalteen tai tai maate jne.

En pysty käymään kovin pitkällä kävelyllä -> selkäkipu.en koskaan ennen ole ollut näin huonossa kunnossa niin henkisesti kuin fyysisestikkin.

paitsi, että oma esikoiseni syntyi äitiysloman 1. päivänä-hah! Piti sitä tehdä kaikenlaista, ja valmistella, olo oli hyvä, eikä mitään oireita, mutta vauva päätti syntyä...ja hyvä niin:)

joulupukki

Juoksin ympäriinsä haalimassa tavaroita ja meillä oli remontti kesken. Valmistui ehkä viikko ennen esikoisen syntymää. Pari päivää ehkä sain levättyä.

Minulla ei ollut isompia vaivoja, väsymys toki vaivasi, eli sikäli ei jaksanut ihan mitä tahansa tehdä.



Oli kuitenkin ihanaa hyvällä omatunnolla levätä kotona. En myöskään ollut sitä ennen koskaan elämässäni ollut niin pitkään kotona "tekemättä mitään", koska aikaisemmin kaikki vuosilomat tms. olin viettänyt enimmäkseen matkustellen. Joten sikälikin oli ihan mukava kokemus. Lapsi syntyi 40+2 ja olisi minun puolestani voinut odotella mahassa vielä vähän aikaa.



Nyt kun kärvistelen kotona flunssan kourissa ja viimeisilläni raskaana ja jaloissa pyörii uhmaikäinen, tekisin mitä tahansa, jos saisin taas samanlaisen äitiysloman :)

Harmi vaan kun jai tuo aika niin lyhkaseksi kun esikoinen syntyi aika ajoissa :-)



Mutta mukavaa se oli. Sai vaan olla. Kavin elokuvien paivanaytoksissa ja lepailin.



Kaikilta sai aivan kamalan paljon huomiota (positiivista sellaista). Kun lapsi syntyi huomio meni sit tietenkin lapselle....



Mutta mukavaa se oli kylla sitten lapsen syntymankin jalkeen - mutta tietenkin "hieman" erilaista ...

Itse ehdin olla äitiyslomalla 7 viikkoa ennen esikoisen syntymää, ja vaikka se tuolloin, etenkin loppuvaiheessa pitkästyttikin, oli se näin jälkeenpäin ajateltuna ihanaa aikaa. Olin hyvässä kunnossa, kävelin pitkiä lenkkejä vielä synnytystä edeltävänä päivänä eli 42. raskauviikolla, ostelin vauvalle tarvikkeita, pyörin kaupungilla kavereiden kanssa, haaveilin tulevasta ja ihastelin valtaisaa masuani jonka ansiosta olin kaikkialla huomion keskipisteenä. Pieni pudotus arkeen tuli sitten vauvan syntymän jälkeen, mutta toki sieltä pohjalta sitten palattiin pikkuhiljaa.. ;)

esikoisen odotusaikana en ollut vakitöissä.. tein keikkaa kun halusin :)

Raskaus sujui todella hyvin, kävelin monia kilometrejä aivan loppuun asti koiran kanssa.



Nautin kyllä vaikka olo alkoikin olla jo tukala :)

Haravoin, tein suursiivouksen vielä saman päivänä kun lähtö laitokselle tuli :D Poika syntyi rv 39+3



Toisen kanssa olikin aivan erijuttu.. Jäin töistä pois rv 28, pidin vuosilomat ja sairaslomalla olin jonkin aikaa..

Mammaloman aloitin varhennettuna... ja kuopus syntyi yllärinä rv 35.. Mistä sinänsä olin tyytyväinen :D Neiti painoi vielä reilu 3kg jo tuossa vaiheessa ja oli täysin terve sekä kaikki muuten meni normisti..

mutta ei sitä illoin osannut ajatella niin. oli vaan niin täpinöissään tulevasta vauvasta että laski vaan päiviä milloin syntyy.

kun tyttömme jo syntyi reilusti etuajassa. Kalenteri oli aivan täynnä tapaamisia/käytännön asioita, sillä rakensimme tuolloin taloa. En todellakaan ehtinyt nauttia äitiyslomasta siis ollenkaan, mutta ensimmäinen vuosi esikoisen kanssa on kyllä ollut ehdottomasti elämäni parasta aikaa :o) Hän nukkui pitkiä päiväunia ja omaa aikaa oli vielä ruhtinaallisesti.



Nyt on 2 lasta (toinen jo koulussa) ja täyspäivätyö + harrastuksia. Kyllä vetää välillä puhdin pois, kun vielä on nyt näin pimeää...

En niinkään nauttinut tuosta äitiysvapaasta ennen ensimmäisen lapsen syntymää. Olo tuntui jotenkin jopa yksinäiseltä. Muut olivat töissä ja kuviot piti uusia. Toisia odottajia en tuntenut.



Parasta aikaa on minusta ollut olla hoitovapaalla kun nuorin lapsista ollut yli 2v. Elämä kotona silloin on jo aika helppoa:) Ja isommat lapset ovat myös seurana, ettei vaan taaperokuvioissa tarvitse pyöriä.

Kerrankin saa vain olla. Mutta se ei ole erikoisen kivaa, että sitä vain on, koska mitään jaksa tehdä. Liitoskivut vaikeuttaa liikkumista, kaikkea pientä kremppaa on, yöt nukun katkonaisesti ja valvon usein pitkiäkin aikoja, joten jatkuvasti väsyttää. Jaa, ehkä olisikin taas päikkäreiden aika...