Ystävystyminen aikuisiällä
Oletteko oppineet ystävystymisen taidon aikuisiällä? Minulla on yksi hyvä ystävä jonka olen tuntenut koko elämäni. Muut kaverit ja ystävät ovat vuosien myötä jääneet välimatkan takia. Nyt perheen perustaminen alkaa olla ajankohtaista. Minua huolettaa että lapsesta tulee mökkihöperö koska minulla ei ole laajempaa kaveripiiriä. Introverttina asia ei sinänsä haittaa, mutta aina välillä havahtuu siihen miten vähän minulla on kavereita. En oikein osaa tutustua ihmisiin pitkäjänteisesti.
Onko teille syntynyt hyviä kaverisuhteita tai syviä ystävyyssuhteita aikuisiällä?
Kommentit (3)
Olen löytänyt uusia, pitkäaikaisia ystävyyssuhteita opintojen parista, töistä ja harrastuksista. Siis sellaisia, joiden kanssa tehdään muutakin kuin sitä, missä alun perin on tutustuttu.
Havaintojeni mukaan moni lapsia saanut alkaa kavereeraamaan toisten vanhempien kanssa leikkipuistossa ja lasten harrastuksissa. Saattaa jostain synnytysvalmennuksestakin löytyä uusi sydänystävä.
Ei lapsi sinun kaverittomuudesta kärsi, vain sinä itse jos joku.
Minulla ei ole kuin yksi ystävä, jota tapaan 3x vuodessa. Lapseni ovat yhtä lukuun ottamatta ekstrovertteja, joilla on ystäviä.
Itse oon deittipalstan kautta löytänyt yhden kaverin.