Huoli naapurin 7 v. pojasta, mutta mitä voin tehdä?

Naapurissamme asuu perhe, jossa 12- ja 7-vuotiaat pojat. Isompi poika on ihan "tavis", eli touhuaa kaikkea ikäiselleen sopivaa jne.



Mutta mulla on vierestä seuratessa herännyt iso huoli tuosta 7-vuotiaasta ekaluokkalaisesta.



Poika ei ensinnäkään leiki mitään tavallisia poikien leikkejä, kuten nyt vaikka majan rakentelua ulkona, rosvoa ja poliisia, autoleikkejä sisällä jne.



Vaan tämä poika haluaa olla "kovis". Kulkee esim. pakkasellakin ilman ulkovaatteita, koska ulkovaatteet ovat "lällyjä". Ja sitten niitä, joilla on asianmukaiset toppavaatteet päällä, pilkataan ja heille nauretaan.



Kiusaa muita, varsinkin pienempiään tai muuten sosiaalisesti kömpelömpiä lapsia. Nimittelee, sulkee pois joukosta jne. Tällä pojalla on ihmeellinen "vetovoima" muihin kavereihin, jotka siis yksikseen ovat ihan kunnon, tavallisia pieniä poikia, muuttuvat ko. pojan seurassa syljeskeleviksi ja kiroileviksi ääliöiksi.



On jäänyt kiinni varastamisesta useammankin kerran, samoin valehtelee silmät kirkkaana.



Rikkoo ja vandalisoi yleisiä paikkoja; esimerkiksi leikkipuistossa pissailee liukumäkiin ja keinuihin - siis tahallaan, sotkeakseen ne, ja sitten nauraa räkättää pilkkanaurua kun joku pahaa aavistamaton lapsi menee keinumaan.



Pelit ja leikit eivät ylipäänsä tämän pojan kanssa suju, koska hän ei esim. myönnä jääneensä hipaksi tmv, vaan alkaa haukkua ja kiusata taikka fyysisesti satuttaa toisia. On esim. purrut rosvo ja poliisi -leikissä mun 6-vuotiasta poikaani käteen niin, että tuli verta. Ja näitä esimerkkejä riittää.



Nyt kuulin omalta tytöltäni, että koulussa ko. poika myös piirtää piirustuksia, joissa esim. leikkaa puukolla omaa peukaloaan irti tai kuristaa kaveria kaulasta tmv.



Pojan vanhemmat ovat todella mukavia ihmisiä, työssäkäyviä, kaikin puolin tavallinen keskiluokkainen perhe. Olen pojan äidin kanssa useamman kerran nostanut esille tätä huoltani, mutta vastaus kuuluu aina "Sillä nyt on niin voimakas tahto." tai "Se nyt on pienestä asti ollut niin voimakastahtoinen, että ei sitä pysty määräämään". Tms.



Mua vaan huolestuttaa, että poika on aivan väärillä raiteilla nyt. Nyt viimeistään tuo piirustus-juttu sai mut huolestumaan oikeasti. Mut voinko tässä tehdä yhtään mitään; vanhempien kanssa oon siis jutellut montakin kertaa, mutta ei ne ota asiaa ollenkaan vakavissaan. Poika osaa tietysti vanhemmilleen esittää kilttiä pikku kullannuppua; ja ne pari kertaa, kun on jäänyt "rysän päältä" kiinni, on kuitattu sillä voimakkaalla tahdolla :(.



Pelottaa, että se poika vielä satuttaa itseään - tai jotakuta muuta lasta - tai vähintäänkin ajautuu huonoille teille :(.



Ilmeisesti koulussakaan ei ole reagoitu mitenkään, vaikka kuulemma jotkut lapset pelkäävät mennä välitunnille tämän pojan takia.



Voiko tässä tilanteessa tehdä mitään? Huoli on suuri :(.