Lue keskustelun säännöt.
Mitä on koulukiusaamisesta OIKEASTI puhuminen? Alemmasta ketjusta tuli mieleen.
10.12.2009 |
Ainakin siinä koulussa, jossa olen töissä, kiusaamisesta kyllä puhutaan ihan oikeilla sanoilla, tehdään ryhmäytymisharjoituksia, yritetään vaikuttaa positiivisesti luokkahenkeen jne.
Haluaisinkin kuulla, mitä toimia koululle ajattelevat ne, jotka vaativat puhumaan koulukiusaamisesta oikeasti. Ei kai siitä leikisti voi puhuakaan. Ainakin minä olen sanonut vanhempainillassa suoraan, että niin kauan, kun ryhmä ihmisiä (lapsia tai aikuisia) on samassa tilassa pitkiä aikoja, kiusaamista ilmenee. Se on kaikkien yhteinen homma estää se - opettaja ei siihen yksin pysty.
Tässä tulee hyvin esiin juuri myös kotien kasvatusvastuu. Kiusaamistapauksissa ryhdytään heti syyttämään koulua. Usein toki selviää, että koulu ai ole toiminut tianteessa riittävän tehokkaasti mutta kyllä sieltä kotoakin löytyy varmasti syytä.
Ihan hirveää ajatella, millaiseen maailmaan omat lapset joutuvat kasvamaan. Nykyaikana korostuu hirveästi syyllisten etsiminen ikävissä tilanteissa. Syyllinen tarvitsee tietysti asianmukaisen rangaistuksen teostaan mutta sen jälkeen asiaa ei ole vielä hoidettu. Siitähän se kiusaamisen poistaminen vasta alkaa.
Tuli vähän sekavaa mutta nyt vaan on niin paljon ajatuksia päässä.
Kommentit (5)
meidän koulussa asia on "kunnossa". Eli koulussa julistetaan että on nollatoleranssi ja kiusaamisenestosuunnitelma, mutta sitten perään sanotaan, että kiusaamista ei ole. Ja siksi ne suunnitelmat pysyvät mapissa ja kukaan ei oikeasti tee mitään muuta kuin paheksuu toisten lasten vanhempia. mitään ryhmäytymistä ei oikeasti tapahdu, eikä kukaan ota vastuuta mistään, kun kaikki on aina jonkun toisen syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kouluun tulee tieto, että jotakuta kiusataan niin siihen puututaan !!!! Olen kyllästynyt siihen hiton vähättelyyn mitäs pienistä.
Vaikka se varsinainen kiusaaminen tapahtuisi koulun ulkopuolella niin varmasti jotain näkyy koulussa. Kunhan opettajat ei sulje silmiään todellisuudelta niin sillä päästään jo pitkälle.
En missään nimessä kaada vastuuta koululle kyllä jotain on mennyt jo vikaan kotona jos toisia kiusataan.
Vaikka yhteisneuvotteluita kuisatun, kiusaajan, koulun ja sosiaaliviranomaisten kanssa tietysti vanhemmat kanssa. Kaikki haetaan paikalle vaikka väkipakolla. Aika usein näissä tapauksissa kiusaajan vanhemmat ovat totaalisen välinpitämättömiä.
Kaikenlaista sitä onkin. Sehän nyt pitäisi olla ihan perusjuttu, että vanhemmat pyydetään palaveriin, jos kiusaamista huomataan.
Ja tuo, että sanotaan, että kiusaamista ei tässä koulussa ole. Täyttä puppua. Hirmu lapjon kuulee aikuistenkin työpaikoilla kiusaamisjuttuja. Miten kukaan voi sanoa, että isossa lapsijoukossa kiusaamista ei olisi. Lapset eivät ole valmiita, sosiaalisia olioita vielä yläluokillakaan. Hehän harjoittelevat yhdessä olemisen sääntöjä, joita aikuisten tehtävä on opettaa.
Usein lapset kiusaavat toisiaan mutta eivät edes tajua niin tekevänsä. Mukana on paljon ihan hölmöilyä, joka pitää lapsille osoittaa. Ainakin oman kokemukseni mukaan varsinkin alaluokkalaliset eivät useinkaan koe kiusaavansa ketään, vaikka aikuisten silmissä juttu on ihan selvä. Sitten asiaa selvittäessä lasten silmät aukeavat. Ja usein pitää ihan suoraan sanoa, että tuo tai tuo on juuri sitä kiusaamista. Älä tee niin enää uudelleen. Ja sitten toivotaan opin menevän perille.
Hitto, kun meinaa oikein suututtaa nää jutut, joissa koulu ei tee asioille mitään. Hävettää oman ammattikunnan puolesta.
Olen itse tehnyt todella paljon töitä koulukiusaamisen kanssa. Olen töissä yläkoulussa ja meillä kiusaamiseen puututaan hyvin nopeasti. On kaksi asiaa, mitkä mielestäni usein unohdetaan näitä tilanteita selvitettäessä.
Ensinnäkin monta kertaa kiusaaminen ja riita menevät sekaisin. Voi olla hyvinkin ankraa tappelua/riitelyä/nimittelyä mikä ei ole kiusaamista. Ne toki täytyy selvittää ja niissä juuri nämä kahdenkeskiset puhuttamiset ja vanhempainpalaverit ovat ok. Siinä on siis kaksi kohtalaisen tasavahvaa lasta (tai aikuista), jotka eivät jostain syystä tule toimeen keskenään. Riita on ihan normaalia ihmisten välillä ja yleensä nämä asiat selviävät ja riita loppuu.
Kiusaaminen on aina ryhmäilmiö. Luokassa, jossa kiusataan jotakuta, on aina monenlaisia rooleja ko. tilanteessa. Kiusaamisen lähtee siitä, että joku haluaa pönkittää omaa rooliaan ryhmässä väärällä tavalla. Muut ryhmän jäsenet sitten joko vahvistavat tätä toimintaa tai muuten sallivat kiusaamisen. Kiusaaja toimii siis ryhmän avulla ja ryhmän kannustamana. Tämän vuoksi kiusaamista ei saa lopetetuksi niin helposti ja voi olla, että kiusaajan ja kiusatun palaverit eivät tuota tulosta. Kiusaaminen pitää aina purkaa koko ryhmän kanssa (ei siellä kukaan ole tietämätön tapahtumasta), koska tässä on kyseessä koko ryhmän asia. Jos luokka ei palkitse kiusaajaa (esim.nauramalla mukana), kiusaamista ei kannata jatkaa. Kiusaaminen lähtee aina kiusaajan huonosta itsetunnosta, mutta yleensä on ihan turha etsiä syyllistä. En muista kenenkään kiusatun esim. vaatineen kiusatulle rangaistusta, kunhan kiusaaminen loppuu. Vanhan tonkiminen ei siis kannata.
Kiusaaminen on vaikea asia purkaa (mieti itse vaikka työpaikkakiusaamiseen puuttumista), mutta itse olen mielestäni kymmenen vuoden kouluttautumisen ja aktiivisen yrittämisen kautta onnistunut melko hyvin. Olen koulussani ollut mukana purkamassa näitä tilanteita ja olemme saaneet pitkiäkin kiusaamistilanteita loppumaan. Meillä kiusaamiseen/riitoihin puututaan pääsääntöisesti näin:
1. pienetkin riidat vertaissovitteluun
2. kiusaamiskysely tehdään säännöllisesti ja opettajat pitävät jokaisen ohjattavansa kanssa kahdenkeskisen kehityskeskustelun lukukausittain. Siinä kysytään mm. luokan kiusaamistilanteesta yms.
3.Kaikkiin kiusaamistilanteisiin puututaan: ensin puhutetaan kiusattu ja kiusaaja, jos tilanne ei rauhoitu otetaan koteihin yhteys, sitten asiasta puhutaan koko luokan kanssa.
Niin ja lisäksi ryhmäytymispäiviä järjestetään säännöllisesti koko yläkoulun ajan.
useista pyynnöistä huolimatta koulu ei suostu järjestämään palaveria,missä olisi paikalla kiusaaja ja kiusattu,vanhemmat,opettaja/rehtori/kuraattori/psykologi tai joku muu koulunedustaja. Ei se kiusaaminen ole aina niin yksiselitteistä,monesti löytyy vika molemmista..ja olisi mukavaa selvittää asiat kasvotusten