Lue keskustelun säännöt.
Mies ei taidakaan pitää lapsistani, yhteiset lapsemme tärkeämpiä :-(
10.11.2009 |
Meillä on yhteensä seitsemän lasta, viisi on minun edellisestä liitosta ja heistä neljä on biologisesti minun ja yksi on ex-mieheni siskon lapsi joka on ollut meillä siitä asti kun ex-miehen sisko kuoli.
Yhteisiä lapsia meillä on siis nyt kaksi 3v ja 2v ja lapsilukumme on täysi. Ennen kun aloin odottaa ensimmäistä yhteistä lastamme niin mies touhusi todella paljon minun lasten kanssa ja oli heille kuin oma isä (ex ei ollut alkuun halukas näkemään lapsia, nyt tapaavat säännöllisesti). Mutta kun saimme ensimmäisen yhteiset lapsemme niin nyt tässä pikkuhiljaa olen alkanut huomata, että minun lapseni ovat jääneet paitsioon. Enkä tarkoita, että heidän kanssaan pitäisi koko ajan touhuta, mutta enää todella harvoin tekee heidän kanssaan mitään. Olemme tästä keskustelleet ja miehestä hänellä on oikeus olla enemmän omien (siis biologisten) lastensa kanssa. Toisaalta tämä on kait totta, eihän miehelläni ole periaatteessa mitään velvollisuuksia lapsiani kohtaan. Tuntuu vaan pahalta lasten puolesta kun tottuivat, että nykyinen mieheni tekee heidän kanssaan kaikenlaista ja nyt sellaista tapahtuu enää harvoin.
Onko kellään vinkkejä mitä tehdä tässä tilanteessa? Mies on muuten hyvä ja rakastan häntä, mutta tämä asia vaivaa ja puhuminen ei tunnu tuottavan tulosta. Erotakaan en vain tämän asian takia haluaisi.
Kommentit (29)
mies hoitaa SEITSEMÄÄ lasta kun sinä olet työmatkalla lapsista vain kaksi on hänen lapsiaan ja nämäkin aivan pieniä.
Miehenä minä juoksisin ja kovaa karkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaveri eros syksyllä 8 vuoden suhteesta. Kaverilla oli edellisestä suhteesta tyttö, saivat pojan.
Monta vuotta eli yhdessä ja nyt kun erosivat, ei tää isäpuoli pidä tyttöön mitään yhteyttä. Kurjinta on se kun tyttö kuulemma ikävöi isäpuoltaan. Poikaansa pitää yhtyttä ja luonaan.
Meillä oli molemmilla lapsia edellisistä liitoista, minulla kaksi, miehellä kolme ja kun yhteinen lapsemme syntyi niin isompien iät oli 7v, 8v (kaksi), 12v ja 15v. Mies oli meidän lapset pitänyt ennen vauvan syntymää samassa arvossa ja touhunnut kaikkien kanssa tasapuolisesti. Kuitenkin vauvan synnyttyä ei huomioinut enää kun omia lapsiaan, myös vauvaa. Minun lapsilleni ei hällä enää riittänyt aikaa, vaikka lapset olisivat halunneet tehdä hänen kanssaan jotain. Tästä oli enemmän ja vähemmän puhetta, mitään apua ei ollut, vaikken miestä syyllistänyt vaan yritin selittää asian lasten kannalta, miten epäreilua heille, että mies hylkää heidät yhtäkkiä ja lapset kokevat olevansa hyljittyjä tai tehneensä jotain väärin. Pari vuotta tuota kesti, sen jälkeen mies vihdoin tajusi minkä virheen on tehnyt ja nyt on meillä kaikki lapset tasa-arvoisessa asemassa.
Se ei liene oleellista rakastaako vai välittääkö miehesi lapsistasi vaan se, että hän tajuaa, ettei lapsia voi kohdella eriarvoisesti. Keskustelkaa ja yritä olla syyllistämättä ja tosiaankin kerro asiat niin miten ne ovat lasten kannalta katsottuna, mikäli et ole jo kertonut/sanonut miehellesi näin.
Ja 19 Ei ap mitään ole urputtanut, outoa käytöstä aikuiselta kun ei tajua, ettei voi ensin huomioida lapsia ja sitten yhtäkkiä lopettaa. Tämä todellakin vaikuttaa lapsiin negatiivisesti.
...varmaan biologisesti omat lapset ovatkin, mutta mielestäni se tärkeämpää niinkuin aiemminkin täällä jo mainittu, että lapsia pitää silti kohdella tasa-arvoisesti.
Itsellä myös edellisestä kaksi ja nyt yhteisiä kaksi. Vanhemmat lapset hyvin vähän isänsä kanssa tekemisissä, asuu ulkomailla. Ja nykyisen kanssa jo yli 10v oltu yhdessä ja niin myös meillä suhtautuminen muuttui minun lapsiin kun oma syntyi.
Meillä tämä tasa-arvo pääsääntöisesti toimii, mutta muuten ei liikene paljoakaan mielenkiintoa tehdä tai touhuta minun lasten kanssa mitään. En tiedä mistä johtuu. Mäkin ajoittain yritän ottaa asiaa esille, mutta pääsemättä siinä yhtään eteenpäin.
rakastaa vaimonsa ex-miehen siskovainaan lasta kuin omaansa mutta en kyllä tunne yhtään. Paitsi sellaisia jotka ei rakasta kumpaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi käyttäytyy täsmälleen samoin kuin minä. Mieheni ex-liitosta oleva tyttö on minulle rakas ja olemme aina olleet paljon yhdessä. Kun saimme sitten yhteisiä lapsia, tajusin vasta miten paljon omaa lastaan voi rakastaa! Enkä mielestäni ole huono äitipuoli silti.
Minä olen näille omille lapsille se ainoa äiti, joka taistelee heidän puolestaan vaikka maailman tappiin. Vanhimmalla tytöllä on jo oma sellainen äiti, enkä minä voi hänen elämässään muutenkaan isoja päätöksiä tehdä (en edes viedä kampaajalle tai rokotettavaksi....). Minusta olisi täysin kohtuutonta olettaa että miehesi rakastaisi kaikkia lapsia yhtä paljon, en tiedä yhtään uusioperhettä jossa asiat käsi-sydämellä olisi näin.
Pökkikää vaan lisää. Ja mieluummin jollekin toiselle äijälle. Taidat olla ongelmaimuri. Kaikki ovat, jotka tekevät lasia sulle, meille, heille ja teille...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lasten kanssa kun tuosta rakastamisesta/välittämisestä. Minusta ap:n mies käyttäytyy typerästi, siis kun ei tajua, että vaikka omat lapset olisi ne tärkeimmät niin ei saisi hylätä/jättää huomiotta muitakaan lapsia.
Ihan ihme vastauksia olet joiltain saanut, älä niistä välitä. Tiedän miltä sinusta tuntuu, aika saman läpi käynyt aiemmin.
Miehet muuttuu hurjiksi, kun ne pääsee luontoon... (Mistäköhän "luonnontiedon" kirjasta tämäkin fakta on löydetty? OMG)
Luonnossahan miehet tappaisi uuden kumppanin lapset jos niitä ei äidistään eroon saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikö teillekin omat lapset ole tärkeimmät, se on ihan luonnollista ja sille ei voi mitään. Olisitte huonoja äitejä jos näin ei olisi.
Ikävää sinun lapsillesi, mutta heillähän on oma isä joille heidän pitäsi olla se rakkain ja tärkein.
Miettikää näitä perhe kuvioita tarkkaan etukäteen, koska usein joutuu katumaan.
arvot asian vaatimalla tasalla. Hän on itsekäs, todella surkeaa ja harmittavaa. Hän on uskomattoman itsekäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ethän vain tee kärpäsestä härkästä
Eikös se ole ihan luonnollista muutenkin, että omiaan rakastaa enemmän, se taas ei mielestäni vähennä muista pitämistä, ne kun ovat ikäänkuin rinnakkaisia asioita: rakastaminen ja välittäminen.
Toisekseen, jos pienet ovat noin liki toisiaan vuoden välein ja tosiaan vielä noin pieniä, niin eikös he nyt ihan muutoinkin vaadi enemmän huomiota jo hoidollisestikin.
Minulla on 4lasta edellisestä avioliitosta, olen varma, että mieheni pitää heistä, mutta enpä menisi vakuuttamaan hänen rakkautta heihin. Lapseni asuvat meidän kanssa, näkevät isäänsä kerran pari kuukaudessa. Mieheni tulee hyvin juttuun lasteni kanssa, osallistuu heidän koulu- ja harrasteasioihin, on kiinnostunut ja välittää.
Meillä on vuosikas yhteinen lapsi ja toinen syntyy pian. Omaansa hän rakastaa suuresti ja viettää pienen kanssa niin paljon aikaa tämän hereillä ollessa kuin ehtii omilta töiltään. Minusta ihan luonnollista!
Eiköhän se ole normaalia että omistaan välittää eniten.
Ikävä tietysti sinun lastesi kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joten panosta eksän ja lasten suhteeseen.
Ensin olisi pitänyt saada ex-miehen kanssa välit kuntoon, eikä ruveta leikkimään kotia uuden miehen kanssa.
Uusi mies ei ole lasten isä, eikä häntä olisi pitänyt sellaiseen asemaan päästää.
Uusoerheessä tulee muutenkin tarkkailtua asioita tarkemmalla suurennuslasilla. Löysää.
Miettikääs naiset omia kuvioitanne, kyllä biologinen lapsi on rakkaampi kuin toisen naisen synnyttämä. Muu on itsepetosta, eikä mieheltä voi vaatia sellaista mihin tuskin pystyisi itsekään. Uusperhekuviot on suoraan helvetistä lapsen kannalta.
lapsiasi edellisestä liitosta? Eikö ole hyvä, että mies hyväksyy heidät täysin, on välittävä aikuinen ja käyttäytyy tasapuolisesti? Eiköhän se ole ihan luonnollista, että omat biologiset pakkaa yleensä olemaan rakkaampia?
Musta on ihan ihmeellistä, että uusperhe-elämää pyritään elämään kuin ydinperheessä. Uusperheessä suhteet on toisenlaisia ja parasta on hyväksyä se alusta asti... ja etsiä se oma tapa elää, jossa kaikilla on paikkansa.
Olen itse uusperheen äiti ja meillä on ihan toimiva kokonaisuus. Ei kukaan oleta minun edes rakastavan suorilta käsin miehen lapsia ja tietysti nämä yhteiset on paljon rakkaampia. Mutta toisaalta näillä lapsilla on oma äiti, joka rakastaa kuten vanhemman pitää ja vuosien saatossa olen lapsiin syvästi kiintynyt ja rakastankin. Tykkään nähdä heitä ja ajattelen vilpittömästi heidän parastaan. Se ei silti sulje sitä pois, että olen näiden kahden oman äiti ja heidän suhteensa tunnen sitä äidinrakkautta.
Mies on siis itse sanonut ennen yhteisiä lapsia, että rakastaa lapsiani ja ovat heille kuin omia, vaikka eivät sitä olekaan. Aiemmin vähintään kerran viikossa oli ilta tai koko päivä sellaista, että mies touhusi lasten kanssa, pelasi ym, mitä lapset millonkin halusi tehdä, nyt tuota on hyvällä onnella kerran kuukaudessa tai kahdessa. Ja toki meidän yhteiset pienemmät lapset vaatii enemmän huomiota ym, en sitä kiellä, mutta en ymmärrä miksei voisi yhä olla yksi ilta viikossa, että tekisivät jotain yhdessä kuten ennenkin.
Ei ollut minun päätös, että lasteni biologinen isä ei alkuun ollut lapsistaan kiinnostunut. Hän löysi nuoremman ja sillon ei omat lapset kiinnostaneet. Alkoi kiinnostaa vasta kun tuo suhde päättyi. En myöskään mitenkään miestä ole pakottanut lapsilleni isäksi, ihan hänen oma tahtonsa se on ollut ja myöntää itsekin tämän, mutta nyt mieheni biologiset lapset menee kaiken edelle.
Ja en kyllä voi sanoa, että minulle olisi vähemmän rakkaampi tuo exäni siskon lapsi kun biologiset lapseni.
ap
Mielestäni on ihan luonnollista että mies rakastaa omia lapsiaan enemmän. Ennen omien lapsien syntymää on varmaankin ollut vaikea ymmärtää kuinka paljon omia lapsia voi rakastaa.
Voisit jutella asiallisesti miehesi kanssa asiasta ja yrittää saada hänet näkemään asia lasten kannalta. Vaikka ei rakastaisikaan toisen miehen lapsia kuin omiaan, voisi ainakin kohdella kaikkia tasavertaisesti. Lapset huomaavat tällaiset asiat herkästi ja voivat hyvinkin luulla että heissä on jotain vikaa tai ovat tehneet jotain väärin kun heistä ei pidetä.