Lue keskustelun säännöt.
Mies ei taidakaan pitää lapsistani, yhteiset lapsemme tärkeämpiä :-(
10.11.2009 |
Meillä on yhteensä seitsemän lasta, viisi on minun edellisestä liitosta ja heistä neljä on biologisesti minun ja yksi on ex-mieheni siskon lapsi joka on ollut meillä siitä asti kun ex-miehen sisko kuoli.
Yhteisiä lapsia meillä on siis nyt kaksi 3v ja 2v ja lapsilukumme on täysi. Ennen kun aloin odottaa ensimmäistä yhteistä lastamme niin mies touhusi todella paljon minun lasten kanssa ja oli heille kuin oma isä (ex ei ollut alkuun halukas näkemään lapsia, nyt tapaavat säännöllisesti). Mutta kun saimme ensimmäisen yhteiset lapsemme niin nyt tässä pikkuhiljaa olen alkanut huomata, että minun lapseni ovat jääneet paitsioon. Enkä tarkoita, että heidän kanssaan pitäisi koko ajan touhuta, mutta enää todella harvoin tekee heidän kanssaan mitään. Olemme tästä keskustelleet ja miehestä hänellä on oikeus olla enemmän omien (siis biologisten) lastensa kanssa. Toisaalta tämä on kait totta, eihän miehelläni ole periaatteessa mitään velvollisuuksia lapsiani kohtaan. Tuntuu vaan pahalta lasten puolesta kun tottuivat, että nykyinen mieheni tekee heidän kanssaan kaikenlaista ja nyt sellaista tapahtuu enää harvoin.
Onko kellään vinkkejä mitä tehdä tässä tilanteessa? Mies on muuten hyvä ja rakastan häntä, mutta tämä asia vaivaa ja puhuminen ei tunnu tuottavan tulosta. Erotakaan en vain tämän asian takia haluaisi.
Kommentit (29)
On ihan ymmärrettävää ettei toisen lapset ole yhtä rakkaita tai läheisiä kuin omat.
Voihan sitä adoptoida lapsia, ottaa uudessa liitossa tulleita lapsia, mutta kyllä minä ymmärrän ton että omat on silti omia..
Minusta pitäisi kaikille talouden lapsille silti olla tasapuolisia. Vaikka omat olisi lähellä sydäntä, niin ei se estä olemasta läheinen muille!
Luonnossahan miehet tappaisi uuden kumppanin lapset jos niitä ei äidistään eroon saa.
Kyllä saa olla semmosia tunteita kuin itsellään on. Mutta asenne tarttee vaihtaa siihen että lapsia ei kohdella erilailla.
Sen taas ymmärrän ettei aina asiat jatku samalla temmolla: alussa saattaa olla kiinnostuneempi ja innostuneempi vaikka juuri lapsiesi leikittämisestä mutta kun asutaan yhdessä niin jotenkin se nyt tuppaa jäämään. Moni asia on näin suhteessa!
Ja onko sinulla jotain erityislapsia kun myöntelet siinä jotain että lapsesi vaatii enempi huomioo? Ehkä mies kokee homman hankalaksi?
Ehkä väsyneempi nyt vaikka töistä? Kato, kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ei ehkä asia nivoudu PELKÄSTÄÄN siihen että mies ei lapsistasi pidä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti miehesi välittää edelleen sinun lapsistasi (jos siis todella välitti aiemmin). Mutta on ilmiselvää, että vaikka kuinka väittäisi toisin, omat lapset ovat yleensä aina ne todella rakkaat. Niinhän se on naisillakin. Ja miehelläsi ei ollut vertailukohdetta ennen kuin omat biologiset lapset syntyivät.
Uskotko, että itse todella rakastaisit miehesi edellisestä suhteesta olevia lapsia yhtä paljon kuin omiasia?
Älä painosta miestä asian suhteen, voi hyvin olla, että asia ajan kanssa muuttuu ihan mukavaksi ja teillä on kiva perhe kokonaisuudessan. Kunhan tosiaan et oleta, että miehesi täytyisi tuntea samanlaisia tuntemuksia sinun lapsiasi kohtaan kuin omiaan.
Kaikki lapset ovat ihan normaaleja, ei mitään erityislapsia. Ja lapsista ois kiva esim. pitää peli-ilta esim. kerran parissa viikossa, mutta miehelle tämä ei ole sopinut, vaikka aiemmin se oli ok kerran viikossa tai useamminkin. Näillä vanhemmilla lapsilla on jo omiakin menoja ei siis tarvitsisi olla edes jokaviikkoista, mutta lapset toivoneet että edes parin viikon välein. Mieheni jaksaa kyllä omien lastensa kanssa joka ilta (viikonloppuna koko päivän) vaikka mitä eikä tämä ole paha asia, mutta tasapuolisuuden nimissä olisi minusta suotavaa, että tekisi jotain muidenkin lasten kanssa.
Täällä tämä tuskin selviää, joten pitänee vielä keskustella miehen kanssa, josko päästäis tässä yhteisymmärrykseen.
ap
Yhteinen myös haaveissa. Lapsella on hyvä suhde myös biologiseen isäänsä.
Mieheni pitää lapsestani, ja on kiintynyt meihin, mutta en sanoisi että rakastaa. Olen aika varma, että yhteinen lapsemme olisi hänelle monin verroin rakkaampi. Pidän sitä jossakin määrin luonnollisena, mutta toki kannan leijonaemon lailla huolta ja puolta myös tämän esikoiseni asemasta. Yksi millä voit "pelata" on lasten välinen suhde. Tärkeintä olisi mielestäni se, että lapset kokevat toisensa tasavertaisiksi ja samaksi poppooksi. Uskon että tulevaa lasta en tule korostamaan uuden liiton lapsena, jolla on eri isät, vaan lapselle siskona tai veljenä.
Uusperheessa kannattaa olla aika joustava ja heittää romukoppaan ydinperhekäsityksen mukaiset mallit mahdottomina. Tottakai sydäntä pitää kuunnella siinä, että kaikki lapset tulevat nähdyiksi ja kuulluiksi. Mutta siinä tästä ei varmaan ole kyse?
Ei niin että isä ja uudet lapset vs. äiti ja isommat lapset. Kuulostaa siltä että olisitte jakautuneet tai jakautumassa kahteen eri leiriin. Jotenkin kuulostaa kurjalta, jos mies viettää viikonlopun päivät omien lastensa kanssa, ei sinun ja koko perheen kanssa.
Vai onko lapset niin eri-ikäisiä, etteivät teinit jaksaisi olla pienten kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei siis ole kahta eri leiriä. Mutta kaiken kaikkiaan mies touhuaa enemmän lastensa kanssa ja jos isommat ehdottaa, että pelattais jotain kaikki tai sit mies lasten kanssa niin vastaus on useimmiten ei. Vanhemmat lapset on ikähaarukalla 6-13v ja jaksavat kyllä pienten kanssa, välillä leikkivätkin heidän kanssaan ja hoitavatkin, esikoistyttöni erityisesti tykkää hoitamisesta.
Mutta välillä on viikonloppuja jollon mies on vaan lastensa kanssa, tuon toki ymmärrän toisaalta kun lapset on vaan hetken pieniä, mutta yksi ilta sillon tällön vaikka pelaten tmv. ei olisi liikaa vaadittu, että uhraisi tämän verran. Siis minun mielestäni. Mies on nyt ollut osittain lomautettuna eli ei siis väsymyksestäkään johdu. Olemme molemmat töissä, tosin minä olen työni takia vähemmän kotona ja joudun olemaan muutamia öitä poissa kuukaudessa. Tätä en koe ongelmaksi, kunhan päästäisiin tässä asiassa yhteisymmärrykseen ilman mitään painostusta ym.
ap
jos asia tuntuu epäreilulta. Koeta ap olla kovasti syyllistämättä miestä, muuten voisin kuvitella että puolustautuu ja tulee pattitilanne.
Ovatko lapset valittaneet asiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun näiden äiti matkailee? Ja äiti vielä urputtaa, ettei mies veny tarpeeksi??
kyllä se valitettavasti on niin että isomman kanssa touhuaminen on jäänyt PAALJON vähemmälle sen jälkeen kun vauva syntyi.