Kun ihminen ei voi ikinä myöntää olevansa väärässä? Onko silloin todellakin oikeassa?
Niinkö väärässä oleva ihminen ajattelee? Onko siis todella sitä mieltä, että on oikeassa vai voiko joskus myös ajatella itse, että on väärässä, mutta ei luonto anna periksi? Millaiset suhteet heillä on ihmisten kanssa, jos tilanne on tuo? Eikö koskaan voi alentua, nöyrtyä ja puhua asiasta.
Kommentit (3)
Omalta kannaltaan katsoen jokainen on oikeassa. Monessa asiassa voi olla mahdollista nähdä jokin asia niin monessa eri valossa kuin on katsojaakin ja elinkaarensa aikana vielä vaihtelevasti. Joku voi sitoa itsetuntonsa mielipiteeseen eikä siksi voi perääntyä vaikka tajuaisi erehtyneensä. Pyöreään esimerkkiin ei voi vastata kuin pyöreästi.
Nostan.
Mun mies ei ole koskaan väärässä. Ollut ehkä 2 kertaa 8 vuoden suhteen aikana niin että on myöntänyt sen.
tilanteet menee näin :
- minä katson että biojäte täynnä, mies lupasi viedä. Laitan kuppiin tiskipöydälle biojätteitä
- mies kysyy illalla miksi biojätteet ei ole biojäteastiassa
- vastaan koska se oli täynnä aamulla ja lähdin töihin
- mies sanoo, ei ollut, hän tyhjensi sen eilen.
ja jos yrittää väittää vastaan, hän loukkaantuu silmin nähden, siis pitää minua hulluna kun väitän ettei biojäte ollut tyhjä. Sanoo mitä minä oikein yritän kun väitän tällaista ja valehtelen?
toimii niin kirkkain silmin, että minusta tuntuu että itse uskoo siihen mitä sanoo.
tämä oli vain 1 esimerkki, näitä olisi satoja lisää. Ajatelkaa että kertaakaan ei ole ollut väärässä. Eikä itsellä miehellä hälytä mikään kello onko normaalia.
aina jos on mahdollisuus että on väärässä, keksii siihen uuden totuuden tilalle tavallaan jossa joku muu oli väärässä, yleensä minä. Ja aivan turha väittää mitään vastaan ja sitäkin joskus turhautuneena yritän että näytän todisteet mutta jos ei ole käytännössä videokuvaa miehestä tekemässä asiaa jota väittää ettei ole tehnyt niin ei ole todisteita. Mikään todiste ei siis riitä..
eli väitellä ei voi. Elettävä vaan tän kanssa. Muuten hyvä mies ja kiva puoliso .
Mun exä ei ollut koskaan väärässä.
Mä uskon, että ihminen, joka ei koskaan erehdy, on lopultakin aika pulassa itsensä kanssa. On uhka, että koko oma olemassaolo vaarantuu, jos ei "voita" aina kaikessa. Saatta olla ollut sellaista turvattomuutta esim. lapsuudessa, ettei ole ollut mahdollista olla heikko ja tarvitseva, vaan on pitänyt aina olla pärjäävä ja paras kaikessa. Ehkä ei ole oikein saanut osakseen hoivaa ja lohdutusta kun olisi sitä tarvinnut, joten selviytymismekanismiksi on sitten valikoitunut ikuinen oikeassa oleminen. Siksi jos jostain tulee vihjettä, että nyt on saattanut erehtyä, menee mieletön puolustusmekanismi heti päälle, koska kyse on elämästä ja kuolemasta, omasta selviytymisestä.