Entisaikana se oli konkreettisesti kunnes kuolema erottaa

Entisaikaan kuolemaan asti odottaminen ei välttämättä tarkoittanut kovin pitkää aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Entisaikaan kuolemaan asti odottaminen ei välttämättä tarkoittanut kovin pitkää aikaa. 

Joo, minunkin mummoni ehti olla kuolemaan asti useamman kanssa.

Onhan se todellakin hyvä asia, että nykyään voidaan erotakin ja monelle se on ollut aivan erityinen juttu, että nykyään ei tarvitse jäädä huonoon suhteeseen vaan voi erotakin. Ei tämä ole monessa maassa mahdollista vielä tänä päivänäkään.

Mutta silti... Sitä miettii, luovuttaako nykyään ihmiset liian helposti. Kun kaksi ihmistä on yhdessä, arki tulee tietenkin vastaan jossain vaiheessa. Onko se vihreämpää aidan toisella puolella? Samat asiat tulevat kohdattavaksi. Tarvitaan molemminpuoleista kunnioitusta sekä tahtoa. Myös kykyä saada ja antaa anteeksi.

Asiat eivät tuppaa olemaan mustavalkoisia.

Ex mieheni ei ollut kova jätkä eikä kunnioittanut minua. Minä en ollut niin sitkeä, että olisin katsonut ja sietänyt tuollaista aviomiestä. Jaksoin 20 vuotta ja annoin periksi.

Entisaikana oli myös minun, sinun ja meidän lapsien lisäksi niitä ei enää kenenkään lapsia. Ei erojen takia, vaan kun kuolema lopulta erotti ne lapset ja vanhemmat.

Niin, onneksi nykyisin naisilla on omaa rahaa ja mahdollisuus valita jääkö huonoon suhteeseen vaiko ei.

En todellakaan kaipaa takaisin aikaan jolloin ehkäisyä ei ollut, eikä naisilla käytännössä mitään mahdollisuutta jättää miestään, vaikka tämä olisi tehnyt mitä.

Ennen oli pakko pitää yhtä selvitäkseen. Ja kyllä ne ajat koittavat aikanaan vielä uudestaan kunhan wokettajat ovat saaneet länsimaat tuhottua tarpeeksi pahaan jamaan.

Niinhän se on nykyäänkin. T. nuorileski

Vierailija kirjoitti:

Onhan se todellakin hyvä asia, että nykyään voidaan erotakin ja monelle se on ollut aivan erityinen juttu, että nykyään ei tarvitse jäädä huonoon suhteeseen vaan voi erotakin. Ei tämä ole monessa maassa mahdollista vielä tänä päivänäkään.

Mutta silti... Sitä miettii, luovuttaako nykyään ihmiset liian helposti. Kun kaksi ihmistä on yhdessä, arki tulee tietenkin vastaan jossain vaiheessa. Onko se vihreämpää aidan toisella puolella? Samat asiat tulevat kohdattavaksi. Tarvitaan molemminpuoleista kunnioitusta sekä tahtoa. Myös kykyä saada ja antaa anteeksi.

Asiat eivät tuppaa olemaan mustavalkoisia.

Yhteinen arkihan on mukavaa, jos molemnat rakastaa. Itse ainakin sain niin huonoa kohtelua ex-mieheltä, että ihan hävettää jälkikäteen. Minulle ei puhuttu ja jos puhuttiin niin se oli jotain pilkan tyylistä ja aina löytyi sana ei. Ei nukuttu yhdessä, ei tehty mitään yhdessä. Näin siksi, kun ex sanoi ei.

Tuollaiseksi suhde muuttui lasten ollessa kouluikäisiä. Puhumaan ei suostunut mistään suhteeseeseen liittyvästä. Oli niin hankala ihminen, että en halua nykyisin olla missään tekemisissä, vaikka yksi lapsista on vielä alaikäinen.

Ennen ei ollut valittavana kuin oman kylän miehet. Nyt on koko  maailma avoin.

Ennenvanhaan myös poltettiin ihmisiä roviolla ja katkottiin päitä keskellä toria. Haluatko todella ne ajat takaisin?

Harva muistaa, että 1800-luvun loppupuolella avoliitto ei ollut epätavallinen ratkaisu. Jotenkin vain kuvitellaan, että se keksittiin 1980-luvulla.

Ja henkistä väkivaltaa yritettiin lastenlastenkin kautta iskeä puolisoon.

Olisivat vain saatana eronneet kun on niin vaikeaa yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Entisaikaan kuolemaan asti odottaminen ei välttämättä tarkoittanut kovin pitkää aikaa. 

Ja toisinaan kuolema myös tulla tupsahti kovin kätevästi, jos oli uusi ja parempi jo katsottuna.

Minä kunnioitan kumppaniani mielelläni ilman pakkoa.

Vierailija kirjoitti:

Harva muistaa, että 1800-luvun loppupuolella avoliitto ei ollut epätavallinen ratkaisu. Jotenkin vain kuvitellaan, että se keksittiin 1980-luvulla.

Suvussani nainen otti 1800-luvulla avioeron.

Eräs esisetä järjesti sellaisen tyttärelleen jo 1600-luvulla, koska oli sen ajan korkea kirkollinen virkamies.

Juoppo ja hrintekevä vävy olisi ollut vielä paljon pahempi taakka kuin taviksella.

Ei entisaikaan oltu sen uskollisempia ja onnellisempia, vaikka isovanhempasi sitä olisivat olleet.

Naimisissa pysyttiin puolison alkoholiongelmista ja väkivaltaisuudesta huolimatta. Hienoa?

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli pakko pitää yhtä selvitäkseen. Ja kyllä ne ajat koittavat aikanaan vielä uudestaan kunhan wokettajat ovat saaneet länsimaat tuhottua tarpeeksi pahaan jamaan.

Onneksi laki määrää myös wokettajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entisaikaan kuolemaan asti odottaminen ei välttämättä tarkoittanut kovin pitkää aikaa. 

Ja toisinaan kuolema myös tulla tupsahti kovin kätevästi, jos oli uusi ja parempi jo katsottuna.

Minä kunnioitan kumppaniani mielelläni ilman pakkoa.

Kun Seilin saarella oli aikoinaan mielisairaala, sinne päätyi naisia, joiden miehillä oli ilmeisesti jo uusi nainen katsottuna. Edellisestä pääsi eroon väittämällä tätä hulluksi ja Seilin saarelle saattoi sitten kätevästi unohtaa ensimmäisen vaimon tämän loppuiäksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entisaikaan kuolemaan asti odottaminen ei välttämättä tarkoittanut kovin pitkää aikaa. 

Ja toisinaan kuolema myös tulla tupsahti kovin kätevästi, jos oli uusi ja parempi jo katsottuna.

Minä kunnioitan kumppaniani mielelläni ilman pakkoa.

Sukututkimuksen mukaan kuolema tupsahti kätevästi eräälle esi-isälleni esiäitini toimesta. Jäi tosin kiinni tekemisistään, mutta ei katunut. 

Ei entisaikoina etsitty romanttista rakkautta tai timmiä peppua, vaan hyvää työihmistä. Tai paremmissa piireissä elättäjää ja hyvää synnyttäjää. Jos liiton perusteena ei ole romanttinen rakkaus, ei se myöskään lopu rakkauden loppumiseen. Silloin hyvään liittoon riittää, että kumpikin hoitaa osuutensa, ja tullaan jotenkuten toimeen.