Puolisostani on tulossa kovaa vauhtia "crumpy old human"
Puolisoni on kesli-iässä, ihan hyvässä fyysisessä kunnossa eikä henkinenkään olotila ole mitenkään huono. Mutta tämä urputus muita kohtaan 😳🙈
Varsinkin autoillessa tämä näkyy ja kuuluu kaikenlaisena naputuksena ja valituksena kaikista muista tiellä liikkujista, siis silloin kun hän itse ajaa. Kun joku toinen ajaa niin ei ole niin pahaa urputusta.
Urputtaisi itsekseen eikä ääneen, olisi helpompi kestää.
Jälkikasvukin ihmettelee toisen vanhemman natkutusta ratin takana.
Olen ihan nätisti sanonut asiasta, ilman mitään naljailua tms.
Silti hänen käytös vain pahenee vuosi vuodelta.
Toisista tulee vanhemmiten enempi lunginpia ja toisista näemmä vihaisempia.
Onko on kohtalotovereita? Miten olette ratkaisseet asian tai kestäneet tälläistä käytöstä?
Kommentit (18)
Vierailija kirjoitti:
Ota puheeksi tuo käytös ihan neutraalisti. Pelkkä sanominen tuskin riittää. Onko hän itse huomannut millaiseksi on muuttumassa, miltä käytös tuntuu muista ja sellainenko ihminen hän haluaa olla.
Ihmisen muuttuminen vanhetessa on monen tekijän summa. On tultu monessa asiassa taitavaksi, opittu monipuolisesti, nähty maailmaa, mutta myös koettu pettymyksiä ja katkeria tunteita. Siinä missä toinen relaa ja alkaa nauttia pikkuasioista, toisen pään ympärillä vanne kiristyy entisestään. Ihmiset ovat usein sokeita tällaisille asioille itsessään, sillä muutokset tapahtuvat hitaasti vuosikymmenten mittaan.
Eikös sanominen ole puheeksi ottamista?
Se on tietty eri jos toinen ei halua keskustella aiheesta.
En osaa auttaa apta, oma puolisoni ei ole, vielä, antanut viitteitä tuollaisesta
Jos kukaan ei sano mitään, itse ei varmaan edes huomaa asiaa.
Tai jos kukaan ei sano mitään, ja huomaakin, niin ajattelee että asia on ok.
Toisaalta, jos hän on sellainen nykyään, niin onko toisella oikeutta valittaa siitä, kun ei silloin hyväksy toista sellaisena kuin on.
Ollaankohan naimisissa saman henkilön kanssa. Mieheni kiukuttelee jos joku ajaa liikenteessä liian lähelle tai ohittaa yms. Ihan kuin vastapuoli muka kuulisi jupinan. Nauran aina hihaani.
Miksi et voi sanoa tuota suomeksi, ärtyisä vanha ihminen, kuulostaako se sinusta hienommalta englanniksi?
Maailman onnellisin ei vain voi kätkeä tuota jatkuvaa onnea tässä onnen maassa.
Miehillä vaihdevuodetkin saattaa aiheuttaa tollasta, vaikka sitä ei yleensä tajuta vaihdevuosioireeksi. Mutta kaipa on myös niitä jotka vain päästävät itsensä muuttumaan vanhaksi kärtyksi. Ikä painaa niin ei enää jakseta välittää toisista. Etenkin miehet ovat yleensä sisimmässään niin täynnä itseään että vanhemmiten se näkyy ulospäin just noin.
Vierailija kirjoitti:
Ollaankohan naimisissa saman henkilön kanssa. Mieheni kiukuttelee jos joku ajaa liikenteessä liian lähelle tai ohittaa yms. Ihan kuin vastapuoli muka kuulisi jupinan. Nauran aina hihaani.
Jupiseeko hän myös jalankulkijoista: kävelevät liian hitaasti tien yli? Entäs liikennevalot: ne kun on punaiset AINA kun hän niihin ajaa?
Muut ajaa liian hiljaa/lujaa, liian keskellä tai liian lähellä piennarta?
Ja ohittaminen: liian läheltä lähdetään ja liian liki tullaan eteen.
Entäs vilkut: joko niitä ei osata käyttää tai sit vilkutetaan liian aikaisin, tai laitetaan vilkku kun ollaan jo kääntymässä.
Itsehän hän tietysti ajaa paremmin kuin muut, vaikka tekee ihan samanlaisia tekoja kuin muutkin.
Mulla on känny kädessä koska en jaksa kuunnella hänen urputusta enkä halua nähdä miten hän itse ajaa kuten he keistä urputtaa...
Aplle tsemppiä
Vierailija kirjoitti:
Miksi et voi sanoa tuota suomeksi, ärtyisä vanha ihminen, kuulostaako se sinusta hienommalta englanniksi?
Oletko apn puoliso?
Kuulostat ihan just siltä mistä AP kertoo 😁
Kyllä minäkin alkaisin kiukutella AP:n kaltaisen ihmisen seurassa. Mene töihin.
Keski-ikäiset kärttyiset miehet on raskasta katsottavaa ja yhdessä oltavaa....
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikäiset kärttyiset miehet on raskasta katsottavaa ja yhdessä oltavaa....
Avioerolla niistä pääsee eroon. Nyt ei enää tarvitse ukon kärttyilyä katsella, eikä kuunnella. Ihana rauha 🙏
Meillä miehen jatkuva kärttyisyys johti eroon. Entisestä mukavasta ja rennosta miehestä tuli jatkuva kärttyinen naputtaja ja itselläni alkoi olemaan kotona tosi huono olo. Eron jälkeen on ollut mahtavaa kun kukaan ei enää kulje perässä valittamassa väärin tehdyistä asioista tai mulkoile ja tuhise jos olen sohvalla tekemättä mitään. Asiasta puhuttiin mutta mikään ei muuttunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaankohan naimisissa saman henkilön kanssa. Mieheni kiukuttelee jos joku ajaa liikenteessä liian lähelle tai ohittaa yms. Ihan kuin vastapuoli muka kuulisi jupinan. Nauran aina hihaani.
Jupiseeko hän myös jalankulkijoista: kävelevät liian hitaasti tien yli? Entäs liikennevalot: ne kun on punaiset AINA kun hän niihin ajaa?
Muut ajaa liian hiljaa/lujaa, liian keskellä tai liian lähellä piennarta?
Ja ohittaminen: liian läheltä lähdetään ja liian liki tullaan eteen.Entäs vilkut: joko niitä ei osata käyttää tai sit vilkutetaan liian aikaisin, tai laitetaan vilkku kun ollaan jo kääntymässä.
Itsehän hän tietysti ajaa paremmin kuin muut, vaikka tekee ihan samanlaisia tekoja kuin muutkin.Mulla on känny kädessä koska en jaksa kuunnella hänen urputusta enkä halua nähdä miten hän itse ajaa kuten he keistä urputtaa...
Aplle tsemppiä
Aika pitkälti kyllä näin.
Tänne on pesiytynyt joku englannin kielen viljelijä
Ota puheeksi tuo käytös ihan neutraalisti. Pelkkä sanominen tuskin riittää. Onko hän itse huomannut millaiseksi on muuttumassa, miltä käytös tuntuu muista ja sellainenko ihminen hän haluaa olla.
Ihmisen muuttuminen vanhetessa on monen tekijän summa. On tultu monessa asiassa taitavaksi, opittu monipuolisesti, nähty maailmaa, mutta myös koettu pettymyksiä ja katkeria tunteita. Siinä missä toinen relaa ja alkaa nauttia pikkuasioista, toisen pään ympärillä vanne kiristyy entisestään. Ihmiset ovat usein sokeita tällaisille asioille itsessään, sillä muutokset tapahtuvat hitaasti vuosikymmenten mittaan.