Lue keskustelun säännöt.
Krooninen masennus ja ahdistus vai joku muu?
05.01.2022 |
Elämässäni on tiettyjä vaikeuksia ihan arkisen elämän kanssa ja onnistun juuri ja juuri pyörittämään normiarkea (ulospäin ja virallisesti tehokkaasti) niistä huolimatta. Mulla on esim. taipumus jättää asioita viime hetkeen, keskittymisvaikeuksia, en oikein huolehdi ulkonäöstäni (jopa hiusten pesu tuntuu joskus todella vaikealta), jännitän ja melkein pelkään ihmisiä (sukulaisianikin).
Välillä tilanne helpottaa esim. muutamien hyväonnisten sattumusten ansiosta ja silloin ne "krooniset" ongelmani alkavat helpottaa. Stressin ja ahdistuksen pahetessa on entistäkin vaikeampaa esim. pitää ulkoisesta olemuksesta huolta ja tehdä asioita ajoissa.
Miten saisin tilanteeni kuntoon ja positiivisen kierteen päälle? Ahdistun aika pienistäkin vastoinkäymisistä tai jännitettävistä asioista. En halua mitään terapiaa tai lääkkeitä, vaan hoitaa ongelman omin voimin ja mieluiten täysin yksin.
Kommentit (20)
Elämälle suurempi merkitys. Salaliitto teorioihin tutustuminen ja spirituaalisuus. Olet universumi kokemassa elämää sinun ihmisperspektiivistä. Tunteet on informaatiota, niitä kannattaa kuunnella, muttei takertua niihin. Ne tulee ja menee, vähän niinkö tilanteet, ihmiset, päivät ja elämä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AHDISTUSHULLU TAAS VAUHDISSA
No en ole se sama. Eka kerta, kun kirjoitin tästä. En oo edes varma, oonko oikeasti ahdistunut vai masentunut.
Ap
Vaikka saisit tietää ootko ahdistunut, masentunut vai kumpaakin, mitä hyötyä siitä olisi? Saisit vaan nimen ja lokeron sun olotilalle, ei se siitä muuttuis
Vierailija kirjoitti:
Elämälle suurempi merkitys. Salaliitto teorioihin tutustuminen ja spirituaalisuus. Olet universumi kokemassa elämää sinun ihmisperspektiivistä. Tunteet on informaatiota, niitä kannattaa kuunnella, muttei takertua niihin. Ne tulee ja menee, vähän niinkö tilanteet, ihmiset, päivät ja elämä
En pääse tuollaiseen innostuneisuuden tilaan kovin helposti. Normaalisti arki on vain 100% rutiinia ja illalla menen nukkumaan aikaisin, kun uni on se, mitä odotan koko raskaan päivän ajan. Aamulla en malttaisi herätä, kun se uni ois kivempaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vaikka saisit tietää ootko ahdistunut, masentunut vai kumpaakin, mitä hyötyä siitä olisi? Saisit vaan nimen ja lokeron sun olotilalle, ei se siitä muuttuis
Olisi helpompaa työstää asiaa, jos saisin asiasta selvyyttä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haittaako asioiden jättäminen viime hetkeen, jos ne kuitenkin tulee tehtyä? Itsekin jätän aina, se on minun tapani toimia. Minulla auttaa se, että kun tehtäviä tulee, merkitsen ne kalenteriin. En sitten unohda niitä, mutta ei tarvitse koko ajan niitä miettiäkään.
Perusvireyteen nämä tylsät keinot: monipuolinen syöminen, riittävä uni ja liikunta. Liikunnan suhteen suosittelen kehon kuuntelua, eli jos väsyttää ihan hirveästi tai johonkin sattuu, niin sitten riittää vaikka kävely ja lepopäiviäkin saa pitää.
Olen myös perusmasentunut ja -ahdistunut, en osaa sanoa olisiko diagnoosille ja terapiallekin tarvetta, mutta en nyt aio hakeutua. Pyrin ainakin toistaiseksi pärjäilemään omillani.
Mikä on mielestäsi se suurin ongelmasi? Ihmisten kohtaamisen jännittäminen?
Olen kärsinyt tästä lähes koko aikuisikäni. Välillä se on helpottanut ja yleensä ihmissuhteen myötä. Mutta on vaikeaa löytää parisuhdetta, kun ei vain jaksa...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on melko lailla samanlainen tilanne. Ehkä osin lievempänä. Diagnooseina mm. toistuva keskivaikea masennus ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. En halua lääkkeitä enkä vuosien psykoterapiota. Aika heikosti on muuta tarjottu.
Hmm ehkä sun tarvis nukkua enemmän, se on kuitenkin tärkeää. Pystyykö muuttamaan rutiinia jotenkin? Ei tuo välttämättä suoraan masennusta tai ahdistusta ole, vaan ehkä jotain rutiini-oravanpyörä-elämään kyllästymistä? Minkä koet sun elämässä tärkeäksi ja mistä saat iloa? Vai olisko mahdollista olla iloinen rutiineista ja tilanteesta missä oot, onko siihen aihetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haittaako asioiden jättäminen viime hetkeen, jos ne kuitenkin tulee tehtyä? Itsekin jätän aina, se on minun tapani toimia. Minulla auttaa se, että kun tehtäviä tulee, merkitsen ne kalenteriin. En sitten unohda niitä, mutta ei tarvitse koko ajan niitä miettiäkään.
Perusvireyteen nämä tylsät keinot: monipuolinen syöminen, riittävä uni ja liikunta. Liikunnan suhteen suosittelen kehon kuuntelua, eli jos väsyttää ihan hirveästi tai johonkin sattuu, niin sitten riittää vaikka kävely ja lepopäiviäkin saa pitää.
Olen myös perusmasentunut ja -ahdistunut, en osaa sanoa olisiko diagnoosille ja terapiallekin tarvetta, mutta en nyt aio hakeutua. Pyrin ainakin toistaiseksi pärjäilemään omillani.
Mikä on mielestäsi se suurin ongelmasi? Ihmisten kohtaamisen jännittäminen?
Välillä olen sellaisessa selviytymismoodissa, jossa vain haaveilen kaiken vapaa-aikani ja sitten deadlinet paukkuu ja petyn itseeni. Stressaan liikaa joillain velvollisuuksiin liittyvillä asioilla. Lisäksi jännitän ihmisiä tuskallisen paljon. Tulevaisuus tuntuu vähän synkältä, kun en usko enää löytäväni kumppania. Riudun halipulassa ja haaveilen rakkaudesta jne.
Ap
Self helppiä
Niskasta kiinni -asennetta: Jen Cincero - You are a badass AINA
Miguel Ruiz - Neljä tietä vapauteen
Hellempää otetta: Maaret Kallio, Taina Laane
Eksistentiaalista "olet ainutlaatuinen":
Eckhart Tolle - Läsnäolon voima
Mihinkään enkelihöpöön ja vetovoiman lakeihin en suosittele kajoamaan.
Mindfulness ilman uskonnollisuutta kuitenkin kannattaa tsekata tosissaan. Löytynee hyviä tieteellisiä klippejä youtubesta.
Stressi panee meidän kehon ja mielen pois tasapainosta.
Tuo mainitsemani self help auttaa suhtautumaan itseen luovana projektina (eikä virheellisenä epäonnistujana) kun kokeilee järjestää arkea ja tapoja uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen lukemaan selfhelp- kirjoja paljon. Kirjastosta vaan lainaamaan. Niistä saa positiivista nostetta ajatuksiinsa ja elämäänsä. Niitä kannattaa lukea aina silloin tällöin ettei pääse ajautumaan takaisin sinne masennuksen syövereihin. Positiivisten kirjojen lukeminen treenaa aivojasi mielekkäisiin, hyviin ajatuksiin. Positiivinen asenne pitää ihmisen pirteänä. Negatiiviset ajatukset ja tunteet lamaannuttavat ja masentavat ihmisen toimintakyvyttömäksi asti. Ole itsesi terapeutti ja tsemppari. Sinä pystyt siihen❣️ Minä tiedän, koska minäkin olen pystynyt.
Terveelliset elämäntavat. Liikuntaa, terveellistä ruokaa ja ateriat suht säännölliset, riittävästi lepoa.
Mm kahvi voi lisätä ahdistuneisuutta. Viinakset on pahasta.
Rentouttava musiikki ja hengitysharjoitukset. Harjoituksia löytyy netistäkin.
Joogan sanotaan helpottavan. Siihen sisältyy hengitysharjoituksia.
Ryhmän vertaistuki olisi mielestäni hyvä. On helpottavaa kuulla että ei ole ainoa jolla on tällaista.
Suhteita toisiin ihmisiin kannattaa vaalia mahdollisuuksien mukaan.
Mutta ensin menisin lääkäriin. Veriarvoissa tms voi olla jotain korjaamisen varaa. Kannattaisi tutkituttaa.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa ongelmaa täällä, mutta mulla on masennuslääkitys. En oikein usko, että vakavammissa tapauksissa self-help kirjat ovat riittävä apu. Suosittelisin kuitenkin sitä lääkärille menemistä.
Tuo on hyvin tuttua, että uusi parisuhde auttaa jonkin aikaa jaksamaan muutakin elämää paremmin. Mutta sitten vanhat ongelmat palaavat, ja se parisuhdekin saattaa alkaa kärsiä.
Vain sinä voit muuttaa ajatuksiasi, tunteitasi ja näin todellisuuttasi. Kun alkaa seuraamaan omia ajatuksia, saattaa huomata ettei itse ole ajattelija, vaan ajatuksia "vaan tulee". Tälleen erottaa itsensä ajatuksista, on niinkö se hiljaisuus ajatusten taustalla. Ajatukset vaikuttaa suoraan tunteisiin. Alan Watts kertoo mielenkiintoista juttua hyvin ja selkeästi
Vierailija kirjoitti:
Mulla on melko lailla samanlainen tilanne. Ehkä osin lievempänä. Diagnooseina mm. toistuva keskivaikea masennus ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. En halua lääkkeitä enkä vuosien psykoterapiota. Aika heikosti on muuta tarjottu.
Sama meno, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja lievä masennus aikanaan diagnooseina. Hoito viivästyi tarpeettoman paljon nimenomaan sen vuoksi, että olin haluton turvautumaan ulkopuoliseen apuun.
Vuosien terapian jälkeen näen kirkkaasti, että nimenomaan nuorena sisäistetty pärjäämisen ja itsenäisyyden pakko aiheuttivat ongelmat ja oireet.
Kaikki tarvitsevat ja ansaitsevat ajoittain tukea muilta, ja sen pyytämisen taito on yksi tärkeimmistä elämässä selviämisen kannalta. Supermieheydestä tai -naiseudesta ei saa lopulta palkaksi kuin yksinäisyyden ja katkeruuden osattomaksi jäämisestä.
Jossakin vaiheessa kannattaa vaan tyytyä siihen, ettei se ole vika, vaan ominaisuus. Sitä nyt on vaan sellainen ja kunhan jotenkuten selviää, niin se riittää.
Vierailija kirjoitti:
Jossakin vaiheessa kannattaa vaan tyytyä siihen, ettei se ole vika, vaan ominaisuus. Sitä nyt on vaan sellainen ja kunhan jotenkuten selviää, niin se riittää.
Näinkin ajattelen välillä ja se lohduttaakin. Kuuluu ihmiselämän kirjoon tämäkin. Mutta silti välillä olen kuitenkin tehokkaampi ja onnellisempi. Sellaisia hetkiä kaipaan.
Ap
AHDISTUSHULLU TAAS VAUHDISSA