Mies muistuttaa koko ajan enemmän äitiään, ja se ei ole hyvä asia
Mitä vanhemmaksi tuo mies tulee, sitä enemmän anopin piirteet nousevat esille. Ja nämä piirteet eivät suinkaan ole mitään herttaisen mummun tunnusmerkkejä, vaan ivallisuutta, teräväkielisyyttä, ilkeyttä, ahneutta, ylimielisyyttä, julmuutta, itsensä jalustalle nostamista.
Luulen, että vanhentuessaan (nyt 52 v.) mies alkaa päästä äitinsä vallan alta pois, ja ottaa itse sitä asemaa, mikä äidillään on hänen elämässään ollut. Ja harrastaa tuota sairasta vallankäyttöä nyt omaan perheeseensä, eli jatkaa sukupolviensa perintöä.
Ja kun noihin luonteenpiirteisiin lisätään vielä yksinkertaisuus (tyhmyys), niin kyseessä on todella kuluttava henkilö.
Appiukko on ihan mukava henkilö, ja salaa toki olin toivonut, että mies alkaisi enemmän muistuttaa isäänsä, vaan ei tässä lotossa nyt niin sitten käynytkään.
Ja jos ihmettelette, että tuli sitten puskista tämä, niin kyllä. Yhteiseloa yli 20 vuotta, ja mies ollut ihan ok, elämä mennyt lapsiperhearkea pyörittäessä, koulua, harrastuksia, talonrakennusta ja muuta kuvioon kuuluvaa. Nyt lapset teinejä ja aikuistumassa, niin mies kokee näköjään omaa murrosikäänsä muuttumalla äidikseen.
Jos tämä ei mene ohitse, niin minä nostan kytkintä kunhan tuo nuoriso pääsee omilleen asumaan. Kammottavaa tämä on.
Kommentit (7)
Yksinkertainen? Oliko mies jossain vaiheessa viisas?
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertainen? Oliko mies jossain vaiheessa viisas?
Ei ole ollut, mutta hyvät puolet ovat korvanneet puuttuvan älyn. Ollut kiltti ja ahkera, hyvä isä lapsille.
Ihan kuin kuin minun elämästäni. Meillä ei ollut lapsia, mutta mies muistutti viidenkympin korvilla äitiään ja sisartaan kaikessa negatiivisuudessaan sekä käytöksessään minua kohtaan. Ennen niin mukava ja huumorintajuinen mies, jonka kanssa matkusteltiin ja mökkeiltiin ja puheltiin paljon.
Mies kuoli yllättäen ja selvisi, että hänellä oli todella paha sepelvaltimotauti (ei suostunut menemään lääkäriin) ja työpuumus. Hän oli väsynyt ja siksi vaikea käytökseltään.
Mietin myös jälkikäteen, miten viisikymppisillä miehillä voi olla " vaihdevuodet" ja jota on tutkittu sekä pystytään lääkitsemään.
Voisikohan miehesi kanssa keskustella hänen käytöksestään? Voitko päätellä hänen työmäärästään tai muista elintavoistaan ahkeroiko liikaa? Onko elämässä stressaavia asioita, jotka painavat hänen mieltään? Älä tuomitse ennen kuin koetat selvitellä syitä ja kuunnella selityksiä.
Miehellä ei ole liikaa töitä, siis on vakituinen työ, mutta se ei häntä rasita. Eikä ole mitään muutakaan kuormittavaa, vapaaehtoistyötä tmv.
Juuri kävi työterveyden kattavassa tarkastuksessa, ja kaiken pitäisi olla kunnossa.
Ja olen yrittänyt puhua, joka kerta suuttuu ja alkaa syyttää minua kireäksi ja huumorintajuttomaksi, ja että aina käännän asiat häntä vastaan. Alkaa vaikuttaa jo vainoharhaiselta.
Mutta kuten sanottu, ei se siitä muutu, pahenee varmaan vain, niin äitinsäkin on pahentunut. Alan valmistella exit-plania, nuorin lapsi on 5 vuoden päästä täysi-ikäinen, ja kun hänkin muuttaa omilleen niin niin muutan minäkin. Se suunnitelma pitää mut nyt tässä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertainen? Oliko mies jossain vaiheessa viisas?
Ei ole ollut, mutta hyvät puolet ovat korvanneet puuttuvan älyn. Ollut kiltti ja ahkera, hyvä isä lapsille.
Mulla ihan samat jutut täällä. Akaa olla niin anopin kalatainen, ettei oikein seksikään mua innosta.😣
TÄMÄ! Mieheni jopa äännähtelee samalla tavalla kuin äitinsä ajoittain. Eli sellaisia ihme "ähkäisyjä ja pihinöitä ja puhinoita". Ilmeet on samanlaisia ja sitten yrittää "kyykyttää" samalla tavalla kuin äitinsä. Anopilla on mt-sairaus niin olen miettinyt että onko mies sairastunut samaan tautiin vai mistä on kysymys?!
Ei mene ohi. Tuo piirre lisääntyy vielä enemmän miehen vanhetessa.