Miltä sinusta tuntuisi, jos toinen nainen olisi rakastunut mieheesi?
Kommentit (24)
Varmaan useampikin on. Enhän minä kenen tahansa kanssa olisi itsekään mennyt naimisiin. Mieheni on mahtava tyyppi, komea, karismaattinen, huumorintajuinen ja ihana.
En käsitä sitä ihmistyyppiä joita häiritsee joidenkin tunteet heidän puolisoaan kohtaan. Pelkäävätkö nämä menettävänsä puolisonsa ja puolustautuvat, vai mitä ihmettä? Minä luotan siihen että aikuinen ihminen osaa itse valita puolisonsa.
Ihan ok, mutta miehen käyttäytyminen voisi silti mua kohtaan olla kohteliasta ja hyvää.
Olen sitä mieltä, että terve tasapainoinen ihminen ei anna itsensä rakastua varattuun, toisen puolisoon. Joten joku ressukka olisi asialla, ehkä vähän säälisin häntä ja toivoisin, että löytää itselleen sen ihan oman rakkauden kohteen.
Vierailija kirjoitti:
Olen sitä mieltä, että terve tasapainoinen ihminen ei anna itsensä rakastua varattuun, toisen puolisoon. Joten joku ressukka olisi asialla, ehkä vähän säälisin häntä ja toivoisin, että löytää itselleen sen ihan oman rakkauden kohteen.
Minä taas olen sitä mieltä että ihastuminen ja jopa rakastuminen ovat tunteita joita ihminen tuntee halusi tai ei. Tunteiden mukaan toimiminen on sitten taas eri asia ja siihen jokainen terve ja tasapainoinen ihminen voi vaikuttaa.
Ei tunnu miltään, katsos kun minä en enää häntä rakasta eikä hän ole omaisuuttanikaan.
Varmaan jopa ajattelisin että ihan ansaittua. Rakastuin nykyiseen puolisooni kun olimme molemmat varattuja. Vapaaehtoisesti hän kanssani on, jos päättäisi olla taas vietävissä niin se on sen ajan ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole miestä, mutta olen rakastunut yhden naisen mieheen. Varmaan vituttais jos olisin se nainen (ja tietäisin asiasta).
Ei tietenkään pelkillä tunteilla olisi väliä, mutta ollaan harrastettu seksiä monta kertaa (niiden kotonakin...).
Saahan sitä olla, mutta en kyllä tykkäis. Oisin varmasti aika mustasukkainen, eikä olis sillä votakalla kyllä mitään asiaa lähellekään MUN miestäni!
Kiinnostaisi tosi paljon tietää että missä tämä nainen on onnistunut mieheeni rakastumaan ja miksi. Eli siis olisi todella mielenkiintoinen tilanne.
Entavattiin miehen kanssa jo teineinä, joten tuskin monikaan on sentään rakastunut mieheeni. Yksi nainen on kyllä kehittänyt melkoisen pakkomielteen miehestäni. Joitain vuosia sitten erosimme vähäksi aikaa ja aloin tapailla toista miestä. Mies meni sitten yksinäisyyttään ns. nusasemaan tätä onneksi lapsetonta naista, joka oli deittiprofiilinsa mukaan vain kevyttä suhdetta vailla. Hän yhä suunnilleen kerran vuodessa lähestyy yleensä jonkin kanavan kautta somessa, mutta on jopa ilmestynyt meidän ovelle korkkareissa ja bilemekossa pimpottelemaan ja itkupotkuraivoamaan jonkinlaista vastakaikua ja tahtoisi saada esittää asiansa ja kääntää miehen pään tai tunnustamaan "todelliset halunsa", että hänet miehen pitäisi valita. Joku paha mielenterveysongelma enkä tiedä onko pakkomielle mieheni vai juuri se, että hän ei kestä torjuntaa ja hänen pitäisi saada olla joku täysin vastustamaton viettelijätär, jonka perään kaikki miehet itkee. Ei imartele enkä koe uhkana, aluksi pelkäsin, mutta aika harmiton ja surkea tapaus on. Päästäisiin ehkä helpommalla jos mies vaan soittaisi tälle naiselle, että tahtoo jättää vaimon ja lapset ja bylsiä ja palvoa tätä naikkosta maailman tappiin, mutta ei ehkä pelkkä puhelu riittäisi täyttämään sen ihmisen elämän tyhjiötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole omiestä, mutta olen rakastunut yhden naisen mieheen. Varmaan vituttais jos olisin se nainen (ja tietäisin asiasta).
Ei tietenkään pelkillä tunteilla olisi väliä, mutta ollaan harrastettu seksiä monta kertaa (niiden kotonakin...).
Yök, et taida paljon kunnioittaa muita, etkä itseäsikään...
Meidän rakkaudettoman avioliiton ihana loppu! Mies muutti ihastuksensa luo, maksoi hyvät elatusmaksut, huolehti joka toinen viikonloppu lapsista (minä sain tehtyä kaikki kotihommat siivouksesta pyykkiin ja suurkokkaukseen pakkaseen, ja ompelut ja vaateostokset) ja onneksi minulla oli iso suku takana. Miehellä vain vanhempansa. 8 vuotta myöhemmin mies halusi tulla takaisin mutta en huolinut. Olin onnellisempi yksin.
Mitä ne muiden, vieraiden ihmisten tunteet minulle kuuluvat. Käytös ehkä ja ja puolisoni tunteet, se on eri asia. Kyllähän maailmaan tunteita mahtuu. Kuvittelisin, että esimerkiksi ihastumisista ja rakastumisista suhteeseen tai edes seksiin johtaa murto-osa.
Vähän tulisi semmoinen fiilis, että apua, eikö se reppana löydä vapailta markkinoilta itselleen laadukasta kumppania. Tätä pohtisin noin 10 sekuntia ja sen jälkeen jatkaisin elämääni kuten olen tehnyt tähänkin asti.
Jotenkin naurattaisi. Kun tietää millainen ääliö mieheni on. Huono puoliso ja huono sängyssä.
Olen yhdessä vain rahan takia.
Vierailija kirjoitti:
Vähän tulisi semmoinen fiilis, että apua, eikö se reppana löydä vapailta markkinoilta itselleen laadukasta kumppania. Tätä pohtisin noin 10 sekuntia ja sen jälkeen jatkaisin elämääni kuten olen tehnyt tähänkin asti.
Pikkuvaimon ylenkatse 😂 Jos olisit itse samassa tilanteessa, niin ei taitaisi noin paljon naurattaa. Vapaat markkinat ja laadukas kumppani = mahdoton yhtälö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän tulisi semmoinen fiilis, että apua, eikö se reppana löydä vapailta markkinoilta itselleen laadukasta kumppania. Tätä pohtisin noin 10 sekuntia ja sen jälkeen jatkaisin elämääni kuten olen tehnyt tähänkin asti.
Pikkuvaimon ylenkatse 😂 Jos olisit itse samassa tilanteessa, niin ei taitaisi noin paljon naurattaa. Vapaat markkinat ja laadukas kumppani = mahdoton yhtälö.
Ei ole pakko olla kenenkään kanssa. Yksin on ihan hyvä olla.
T. Kotirouva
Varmaan pahalta tuntuisi, riippuen vähän olosuhteista. Tuskin puhuisin asiasta miehen kanssa.
Ei ole miestä, mutta olen rakastunut yhden naisen mieheen. Varmaan vituttais jos olisin se nainen (ja tietäisin asiasta).