Mistähän tämä uupumus tulee kun on kotona yksin muutamia päiviä?

Se on sitä kun joutuu kohtaamaan ajatuksensa ja unohtaa hyviä mitä kaikkea hyvää elämässä on.

Vierailija kirjoitti:

Se on sitä kun joutuu kohtaamaan ajatuksensa ja unohtaa hyviä mitä kaikkea hyvää elämässä on.

Mitä tarkoitat?

Yksinäisenä ihmisenä tunnistan saman ongelman. Korona-aikaan tää ahdistuneisuus/ jämähtyneisyys on pahentunut niin, etä joskus pelkkä ruokakauppaan lähteminen vaatii ylimääräisiä henkisiä ponnistuksia. 

Pakko käydä ulkoilemassa joka päivä, että pää pysyy edes hiukan kasassa.

Yritin soittaa kriisipuhelimeen, mutta siellä on kaikki linjat varattu.

Pidätkö kuitenkin saman säännöllisen päivärytmin yllä?

(Tarkoitan että ainoa muutos on se että olet yksin kotona. Nukkuminen ja syöminen, liikunta, ym ennallaan)

Mikäli rytmi ja ravinto ym muuttuu, ratkaisu voi löytyä sieltä

Muussa tapauksessa, teetkö itseksesi ollessa ns kivoja juttuja joita et muuten voi tehdä esim omia harrastuksia, kavereiden tapaamisia, pitkiä lenkkejä yms.

Itsensä huomioiminen voisi olla vaikka uuden vuoden lupaus, jotain pientä mistä pidät ja mikä lisää hyvinvointiasi

Se, että joutuu kohtaamaan omat ajatukset ja tunteet... Se taitaa olla minun kohdallani yksi syy tähän tilaan. Aloin kirjotitamaan ja asioita alkoi tulla tajuntaan. Ja itkukin lopulta tuli. Yritän vielä saada yhteyden riisipuhelimeen, koska olisi kiva jutella jollekin.

Kärsin samasta oireesta. Ulkona ja työpaikalla olen energinen mutta kotioloissa energiat putoaa. Asun yksin.

Sä tavallaan annat itsellesi luvan olla uupunut kun ei ole lasta huolehdittavana? Tai huomaat sen uupumukset vasta ollessasi yksin, vaikka se on muulloinkin olemassa?