Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia siitä kun mies vihaa omaa isäänsä?
01.01.2022 |
Olen melko varma, että mies on jollain tapaa traumatisoitunut siitä, ettei oma isä ollut koskaan henkisesti läsnä tai läheinen. Vanhempien avioero oli viimeinen niitti ja jätti jälkeensä katkeruuden. Mies puhuu isästään tosi rumasti ja sanoo, että olisi vain halunnut normaalin isä-poika-suhteen. Ei (kuulemma) välitä, vaikka isä potkaisisi tyhjää. Itse en voi ymmärtää tuollaista vihaa omaa vanhempaa kohtaan. Uskon kyllä, että appiukko ei ole ollut erityisen hyvä isä ja varmasti olisi voinut valita tehdä asiat paremmin. Mennyt on kuitenkin mennyttä ja mies on jo itsekin pitkälti aikuinen sekä isä itsekin. Appiukko ei kuitenkaan ole syyllistynyt mihinkään oikeasti vakavaan, ei ole hakannut, syyllistynyt seksuaaliseen hyväksikäyttöön, t*ppanut ketään, tyhjentänyt lapsensa tiliä tmv. Ei ole vain ollut henkisesti läsnä. Mielestäni mies on kohtuuton vanhaa isäänsä kohtaan. Toivoisin, että menisi puhumaan tästä traumasta terapiaan, mutta miten ihmeessä saan hänet sinne?
Kommentit (12)
Tämä on tosi yleinen ongelma ja koskettaa monia miehiä. En vähättelisi sitä, ja voi olla niinkin, ettei me naiset edes tajuta, miten iso juttu isä-poika-suhde on miehille tai etta tarkalleen miten ne sen tuntee. Päättelen sen tärkeyden siitä, miten paljon tunnen vastaavia miehiä, jotka kantaa sitä haavaa huonosta suhteesta itsessään. Mä en usko, että terapia auttaa. Mutta ehkä se jo auttaa, että antaisit miehellesi oikeuden noihin tunteisiinsa? Älä enää vähättele niitä, tää on iso juttu miehille. Kunnioitetaan sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun on vaikea uskoa, että tunnen yhtään mitään, kun oma isäni kuolee. Koko ikänsä ollut juoppo joka lähti kävelemään, kun olin pari vuotias. Soitteli teini-ikäisenä kännissä keskellä yötä ja haukkui omaan elämääni tekemiä valintoja.
En ole koskaan vienyt lastani tapaamaan isääni, riittää, että ei osannut olla minulle isä. Vastaavasti omalle lapselleni yrittänyt olla isättömänä poikana paras mahdollinen isä niillä vajavaisilla taidoilla mitä minulla on.
Kun saa oman pojan, voi tuo parantua tai pahentua.
Et voi miehen puolesta sanoa, onko tuo kohtuutonta. Terapiaan ei kannata ketään "saada", ainakaan epämääräisillä keinoilla. Einole hyötyä. Sen halun työstää asioita, pitää lähteä ihmisestä itsestään.
Et sinä tiedä tarkkaan, millaista heidän kotonaan on ollut, ja millainen kokemus se on ollut miehelle. Ihan ilman väkivaltaakin on mahdollista olla aika mulkku tyyppi. Jo pelkillä ilmeillä, eleillä ja äänensävyillä saa kotiin ikävän tunnelman vuosikaudesta toiseen ja lähetettyä lapselle viestin tämän viallisuudesta. Ei ole sinun asiasi puuttua asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuollut isä on parempi kuin isä jota ei koskaan kiinnostanut. Ihmisen jolla on ollut isä on mahdotonta ymmärtää miltä hylkäys tuntuu ja jäädä vaille kaikkia mahdollisia kokemuksia mitä oma isä voi elämään tuoda. Ennenvanhaan yksinhuoltajien lapsia vielä erikseen kiusattiin isättömyydestä, toivottavasti tätä ei ole enää.
Oma isälle on pojalle se ensimmäinen miehen malli. Tuollainen mies on, tuollainen minusta tulee isona, minä haluan, että isä on ylpeä minusta. Kyllä niistä muistakin miehistä mallia saa, mutta ei se sama ole ja poika oppii mieheksi ilman isääkin, mutta merkittävä pala on silti poissa. Älä painosta miestä tästä asiasta, se on niin henkilökohtainen asia kuin voi vain olla.
Vierailija kirjoitti:
Et sinä tiedä tarkkaan, millaista heidän kotonaan on ollut, ja millainen kokemus se on ollut miehelle. Ihan ilman väkivaltaakin on mahdollista olla aika mulkku tyyppi. Jo pelkillä ilmeillä, eleillä ja äänensävyillä saa kotiin ikävän tunnelman vuosikaudesta toiseen ja lähetettyä lapselle viestin tämän viallisuudesta. Ei ole sinun asiasi puuttua asiaan.
Tämäpä juuri. Ei oma isänikään mitään rikollista tehnyt mutta oli narsistinen ja aiheutti vain ahdistusta ja pahaa mieltä. En ole väleissä hänen kanssaan. Miksi ihmeessä pitäisi omaa elämääni kurjistaa ja olla yhteyksissä kun ei isäni ikinä tuonut mitään hyvää elämääni?
Ap, sinun ei tarvitse ymmärtää (et varmaan voikaan jos itselläsi on ollut hyvä suhde vanhempiisi) mutta älä nyt herran tähden syyllistä miestäsi. Hänellä on täysi oikeus pitää etäisyyttä isäänsä. Toki ihan itsensä vuoksi hyvä käsitellä menneisyyden traumat mutta ei sen tarvitse johtaa siihen että alkaisi taas olla tekemisissä isänsä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
traumat on suhteellisen vakavia juttuja.
Itse olen rehellisesti sanottuna jossain määrin katkera isälleni siitä, että kun oli lapsi, niin hän oli jatkuvasti työmatkoilla, (sellaisissakin jotka eivät olleet edes mitenkään pakollisia), jonka vuoksi hän ei ollut silloin lsnä, kun minulla olisi ollut jotain murheita tai ongelmia. Tämän vuoksi hän on jäänyt minulle aika etäiseksi (äitini kanssa olen läheinen), vaikka muuten ihan ok väleissä olemme.
Ap:n kaltaisilla ihmisillä ei mielestäni ole varaa moralisoida tuollaisissa asioissa, jos heillä itsellään on omat perhesuhteet olleet aina hyvät.
Mies 33v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, mikä tässä on ongelma sinun kannaltasi? Jos se häiritsee, että miehesi puhuu isästään rumasti, niin sano hänelle, että et tahdo kuulla rumaa kielenkäyttöä vaan toivot jatkossa asiallista kielenkäyttöä silloinkin, kun on kriittistä sanottavaa.
Mistä sinä, ap, sen tiedät, ettei miehen lapsuudenperheessä ollut väkivaltaa, alkoholismia, hyväksikäyttöä, jne? Mullakin kaveri sanoi, kun suoraan kysyin, että ei ollut tuollaista. Myöhemmin ilmeni, että oli kyllä, hän ei vain tiennyt, vaikka kaltoinkohtelua oli kohdistunut häneenkin.
Jännittävää, eikö?
Anna asian olla, ei kaikki perheet vaan pidä yhtä.