Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää, kun jostakin tulee mulle niin tärkeä
01.01.2022 |
Oon vähän ihmisenä sellainen, että kun alan pitää jostakin tyypistä (kaverina) niin toivoisin, että hän olisi mulle ihan yhtä lojaali ja omistautunut.
Mä antaisin tälle ihmiselle ihan kaikkeni, tekisin lähes mitä vaan ja olisin valmis uhrautumaan. Pitäisin puolia muiden edessä tms.
Mutta harva on samanlainen takaisinpäin. Moni on lopulta kaksinaamainen ja tekee asioita juuri kuten itselle parhaiten sopii.
Se on samaan aikaan surullista ja veemäistä, koska en saa sitä piirrettä pois itsestäni. :( Haluaisin välittää vähemmän, mutta ei onnistu. Ja petyn joka kerta kun huomaan, että kaveri ei halua/tarvitse mua samalla tavalla vaan olen korvattavissa tai jotenkin käytettävissä kun on tarvetta.
Tämän takia mulla ei ole paljon kavereita ja pelottaa tutustua uusiin ihmisiin, kun takerrun niin herkästi.
Oon kuitenkin kiitollinen mun koirista, jotka ovat monella tapaa parempaa seuraa kuin ihmiset. :D
Olisko tähän mitään apua?
Kommentit (4)
Ymmärrän. Itse olen tuollainen myös. Kirjoitinkin tänne eräs päivä jutun, että aina joutuu pettymään ihmisiin ystävyys ja parisuhteissa. Arvelin, että mulla on liian suuret odotukset aina kaikista ihmissuhteista tai juuri se, että luulen toisen voivan olla siinä yhtä ehdottomasti ja intensiivisesti mukana, kuin itse olen. Mutta harva ihminen on samanlainen. Siitä yleensä sitten pettymykset tulee. Nykyään en oikeastaan enää edes tavoittele/jaksa viritellä uusia ihmissuhteita. Jotenkin mennyt maku koko hommasta, kun koko elämän ollut samaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Itse olen tuollainen myös. Kirjoitinkin tänne eräs päivä jutun, että aina joutuu pettymään ihmisiin ystävyys ja parisuhteissa. Arvelin, että mulla on liian suuret odotukset aina kaikista ihmissuhteista tai juuri se, että luulen toisen voivan olla siinä yhtä ehdottomasti ja intensiivisesti mukana, kuin itse olen. Mutta harva ihminen on samanlainen. Siitä yleensä sitten pettymykset tulee. Nykyään en oikeastaan enää edes tavoittele/jaksa viritellä uusia ihmissuhteita. Jotenkin mennyt maku koko hommasta, kun koko elämän ollut samaa.
Linkki ketjuun? kiinnostaa koska samaistun
Tosi ystävyys on harvinaista. Kavereita yleensä riittää, mutta eivät he anna niin paljon ystävyyden eteen.
Totta kai ihmiset tekevät kuten heille parhaiten sopii. Et saa heitä muuttumaan ja hyvä niin. Älä yritä löytää mielistelijää itsellesi.