Lue keskustelun säännöt.
Minä en kykene kohta enää hoitamaan asioitani
31.12.2021 |
Ei pysty, en halua ikinä puhua kellekään tai nähdä ketään. Ei siksi, että vihaisin muita vaan vihaan itseäni. Minä en tiedä miten tästä elämästä tulen enää selviämään. Vuosi vuodelta vihaan itseäni enemmän ja nyt on mennyt jo sietämättömäksi. Häpeän itseäni yli kaiken. Ja älkää sanoko, ettei tarvitse hävetä ja ettei pidä välittää muiden mielipiteistä, kun en sille mitään voi että hävettää ja välitän muiden mielipiteistä! En edes tiedä, että kuka ihminen muka ei välittäisi muiden mielipiteistä, sellainen vain huijaa itseään sanomalla niin. Toki oma mielipiteeni itsestäni merkitsee eniten, ja kun pidän itseäni täytenä nollana, niin ei tästä elämästä tule enää mitään. En pysty kohta hoitamaan mitään asioita enää, kun en pysty edes puhelimessa puhumaan, puhumattakaan että pitäisi kasvokkain puhua kenellekään. Ällöttää kuunnella omaa ääntäni ja typerää puhettani. Säälittävää yritystä vaikuttaa normaalilta ihmiseltä vaikka sellainen en ole enää ollut vuosiin. Sosiaalisten tilanteiden pelkokin on vielä kaiken lisäksi, mikä ei helpota muiden kanssa asioimista. En kehtaa näyttää naamaani missään, en halua että kukaan tuntee tai tietää minua. Kertokaa siis, että mitä tässä voi enää tehdä? Pakko olisi pystyä asioitaan hoitamaan, jos meinaa elää, mutta kun minusta tuntuu että en yksinkertaisesti kohta enää kykene!
Kommentit (12)
AP, olen melkein samassa, ollut jo kauan. En tiedä mitä muuta sanoisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aattelet että muut on ihan samanlaisia noin niinkuin perustaltaan ja sulla on ihan yhtä hyvät oikeudet olla kuin muillakin. Toki rokottamaton jos olet, niin sitten en voi neuvoa kun niitä vastaan taitaa olla suurin osa kansasta ja syytellä ain ajankohtaisista hankaluuksista, jotka tietysti aina vaihtelee epidemiankulun eri vaiheissa.
Otat elämän liian vakavasti. Kun oivallat ettei sinulla ole mitään syytä hävetä itseäsi, eikä muita ihmisiä oikeasti kiinnosta toisten asiat siinä määrin mitä kuvittelet, niin elämä helpottuu. Suosittelisin sinua lukemaan aihetta käsittelevää kirjallisuutta. Omalla kohdallani se muutti ajattelua pysyvästi.
Kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta voisi olla hyötyä. Siinä ymmärtääkseni puretaan sitkeitä paikkansapitämättömiä tai suhteettomia uskomuksia, jotka haittaavat elämää. Ja siltä tuo tilanteesi kuulostaa.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kykenetkö ottamaan kakkoseen?
Kukaan ei pysty ottamaan niin hanakasti kuin sinä, tässä pokaali siitä hyvästä!
Jos et halua puhua puhelimessa just nyt niin olisiko esimerkiksi Sekaisin-chatista apua? Tsemppiä ja haleja, joku päivä tuo helpottaa. Ei tänään eikä huomenna mutta joku päivä <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko kokeillu piriä? Sopivasti sekasin
Mulla on todella paljon tota samaa.
Oma ratkaisuni oli järjestää elämä niin, että elän askeettisesti, ystävät ovat vain e-mailin päässä (heitä on 1 mutta hyvä ystävä vastaa 100 epäolennaista). Raha-asiani, jos kaikki menee hyvin, olen järjestänyt niin, että pysyn hengissä viisikin vuotta säästöillä, jos en saa mitään korvauksia. Töihin en enää mene, en pysty.
Voit tehdä saman: hyväksy se, että häpeä nitisti sinut ja eristyksiin elämästä vähän japanilaisten hikikomori-nuorten tapaan.
Jos sinun on pakko käydä töissä ja hakea toimeentulotukia ja olla ihmisten kanssa tekemisissä, ota se onnenpotkuna!
Joka kerta nimittäin kun sinun on pakko tavata ihmisiä, saat siedätyshoitoa ja sietokykysi hyvässä lykyssä paranee niin kuin allergioiden kanssa. Huomaat, että vaikka sinulla on karu kuva itsestäsi, kukaan ei suhtaudukaan sinuun samalla tavalla kuin itse suhtaudut.
En keksi muuta lääkettä vaivaasi kuin sen, että olet ihmisten kanssa tekemisissä. Tällä tavalla tyhmät, liian itsekriittiset aivosi joutuvat pikkuhiljaa huomaamaan, että maailma ei ole niin kriittinen sua kohtaan kuin mitä sä itse olet ja sun ajatusmaailma muuttuu. Mutta tähän tarvitaan tosielämän tilanteita (ei siis terapioita, jotka ovat täysin keinotekoinen tilanne, eivätkä ratkaise ongelmaasi millään tavoin).
Mutta. Tiedän itsestäni sen, että mikään ei saa minua enää ihmisten kanssa vapaaehtoisesti tekemisiin. Olen ihminen, jonka häpeä voitti. Toivon sydämestäni, että sulle käy paremmin.
Ja ei, arvon neuvojat, kuten täällä on muutkin moniin muihin vastaaviin ongelmiin sanoneet: terapia ei auta, vitamiinit eivät auta, self help -kirjallisuus ei auta ei myöskään ja etenkään hyveellinen samoilu luonnon keskellä liikunnasta täysin rinnoin nauttien. Nämä ovat Pollyanna-lässyttäjien neuvoja, sellaisten, joilla on pakkomielle neuvoa silloinkin, kun eivät tiedä, mistä puhuvat.
Yksi hyvä merkki: sä puhut tosta asiasta täällä. Se, että tiedostaa ongelmansa, on jo jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tulosta tuo tekstisi, tai laita se sähköpostiin, varaa aika lääkärille ja anna lääkärin lukea se ja auttaa sinua.
Hae edunvalvonta, ois kaikista tärkeää että sulla pystyy kuitenkin koti ja saat kaikki kelan etuudet yms. Muita ongelmia voi alkaa hoitaa ku nää pakolliset on ensin kunnossa.
sun pitää päästä pois itse vihasta. oon ihan normaali ja ok on sanat mitä sun pitää hokee itsellesi jos itse inho ajatukset tulvii päässä.