Uskovaiset, onko ok jos kristitty menee naimisiin ei-kristityn kanssa?

On ok.

Ei, jos olet uudestisyntynyt kristitty. Kun ihastus ja rakastuminen laimenevat ja pitäisi alkaa tosirakkaus, siitä vaikeudet viimeistään alkavat.

Koeta kasvaa uskossa. Lue Raamattua, käy seurakunnassa ja rukoile uskovaa puolisoa. Avioliitto on tarpeeksi haastava ilman suuria maailmankatsomuksellisia erojakin. Tiedät varmaan, että myös Raamattu kieltää uskovaa naimasta ei-uskovaa.

Uskovissakin on eroja. Älä tyydy kompromisseihin muissakaan tärkeimmissä asioissa, kuten rehellisyys, luotettavuus ja uskollisuus. Valinta on syytä tehdä hyvin harkiten, onhan elämän kestävästä sitoutumisesta kyse.

Suosittelen pientä kirjaa: David Sterling: Seurustelu, avioliitto ja jumalan suunnitelma.

Voi mutta ei kannata kun on eri suunta ja tavat. Kristityt kuuntelee evankeliumia.

Vierailija kirjoitti:

Ei, jos olet uudestisyntynyt kristitty. Kun ihastus ja rakastuminen laimenevat ja pitäisi alkaa tosirakkaus, siitä vaikeudet viimeistään alkavat.

Koeta kasvaa uskossa. Lue Raamattua, käy seurakunnassa ja rukoile uskovaa puolisoa. Avioliitto on tarpeeksi haastava ilman suuria maailmankatsomuksellisia erojakin. Tiedät varmaan, että myös Raamattu kieltää uskovaa naimasta ei-uskovaa.

Uskovissakin on eroja. Älä tyydy kompromisseihin muissakaan tärkeimmissä asioissa, kuten rehellisyys, luotettavuus ja uskollisuus. Valinta on syytä tehdä hyvin harkiten, onhan elämän kestävästä sitoutumisesta kyse.

Suosittelen pientä kirjaa: David Sterling: Seurustelu, avioliitto ja jumalan suunnitelma.

Ster Ling ei ole Jeesus ristillä . Älä seuraa vääriä opettajia. Moosesta suurempi Jeesus.

olen uskovainen mutta en kristitty. ei kuulu mulle mitä tekevät.

12Sitten sanon vielä, en Herran sanana vaan omanani: Jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, miehen ei pidä jättää häntä. 13Ja jos uskovalla naisella on aviomies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, vaimon ei pidä jättää miestään. 14Mies, joka ei usko, on uskovan vaimonsa pyhittämä, ja vaimo, joka ei usko, on uskovan miehensä pyhittämä. Muutenhan teidän lapsenne olisivat epäpuhtaita; nyt he kuitenkin ovat pyhiä.

15Mutta jos se puoliso, joka ei usko, tahtoo erota, niin erotkoon. Uskovaa veljeä tai sisarta ei tällaisessa tapauksessa sido mikään pakko. Jumala on kutsunut teidät elämään rauhassa. 16Ja mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mies, mistä tiedät, voitko pelastaa vaimosi?

Vierailija kirjoitti:

12Sitten sanon vielä, en Herran sanana vaan omanani: Jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, miehen ei pidä jättää häntä. 13Ja jos uskovalla naisella on aviomies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, vaimon ei pidä jättää miestään. 14Mies, joka ei usko, on uskovan vaimonsa pyhittämä, ja vaimo, joka ei usko, on uskovan miehensä pyhittämä. Muutenhan teidän lapsenne olisivat epäpuhtaita; nyt he kuitenkin ovat pyhiä.

15Mutta jos se puoliso, joka ei usko, tahtoo erota, niin erotkoon. Uskovaa veljeä tai sisarta ei tällaisessa tapauksessa sido mikään pakko. Jumala on kutsunut teidät elämään rauhassa. 16Ja mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mies, mistä tiedät, voitko pelastaa vaimosi?

Tämä on hyvä lainaus. Tästä kohdsta ei ihan selviä, onko kyse tilanteesta, jossa ei-uskovan avioparin toinen osapuoli tulee uskoon vai onko avioliitto vasta miettimisasteella. Kannattaisin tulkintana ensiksimainittua vaihtoehtoa, mutta en tosiaan tiedä varmuudella. 

Usein tässä kysymyksessä otetaan tämä kohta Raamatusta 2. Kor. 6: 14-16a:

"Älkää kiskoko kuormaa yhdessä epäuskoisten kanssa. Mitä yhteistä muka on oikeudella ja vääryydellä, mitä valolla ja pimeydellä? Mistä Kristus ja hänen vihollisensa Beliar olisivat samaa mieltä? Mitä tekemistä uskovalla on epäuskoisen kanssa? Miten epäjumalankuvat kelpaisivat Jumalan temppeliin? Mehän olemme elävän Jumalan temppeli ---". 

Ilmeisesti ns. vapaissa suunnissa ollaan tarkempia tässä asiassa ja kirkon piirissä on väljempää. Martti Luther oli sitä mieltä, että kyseessä on ns. maallisen regimentin asia, ei hengellisen. Eli että ihminen menee naimisiin kenen kanssa tahtoo. Ja näin tietysti jokainen tekeekin ja saa myös elää seurausten kanssa, hyvässä ja pahassa.

Yleisesti ottaen sanoisin, että avioliittoa kannattelee, jos on suhteellisen samanlainen arvomaailma ja muitakin yhdistäviä asioita. Omakin usko voi heiketä, jos toinen on aivan päinvastaisilla linjoilla. Toki rukouselämä voi vilkastua, jos rukoilee vuosikymmenet toisen pelastumista. 

Ehkä sekin vaikuttaa, kuinka kunnioittavasti osapuolet suhtautuvat toisensa vastakkaisiin vakaumuksiin. Jos toinen tai kumpikin yrittää koko ajan käännyttää toista omaan vakaumukseensa, niin se voi olla aika raskasta, varsinkin jos tyyli on hyökkäävä. Avioliitto on ihana asia mutta siihen voi sisältyä paljon muitakin haasteita, joten sama arvomaailma auttaa kyllä asiaa. 

Entä jos rukoilisit Jumalalta, että tutustuisit ja ihastuisit uskovaan henkilöön, josta tulisi puolisosi?

Luulenpa, että ap saa olla rauhassa ateisteilta ja pakanoilta, jos tekee näille selväksi, että elää ja toimii kristityn tavoin. Esim. ei esiaviollista seksiä eikä muutakaan muhinointia. Ja tietenkään ei-uskova ei saa estää toista uskomasta ja harjoittamasta uskoaan, saati painostaa toimimaan uskoaan vastaan.

Loppupeleissä ap kyllä huomaisiitsekin, ettei uskovalla ja uskosta osattomalla ole mitään syvällistä yhteyttä.

Ei kannata. Voi menettää uskonsa.

Mitä sitten jos sua petetään ja et halua ottaa avioeroa?

Älä mene vankilaan. On siitä huolimatta aina suuri riski mennä naimisiin, oli kyseessä kristitty tai ei-kristitty ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata. Voi menettää uskonsa.

Mitä sitten jos sua petetään ja et halua ottaa avioeroa?

Älä mene vankilaan. On siitä huolimatta aina suuri riski mennä naimisiin, oli kyseessä kristitty tai ei-kristitty ihminen.

Pettävästä puolisosta saa erota, sanoo Raamattu.

Vielä yksi näkökulma: Entä jos se ei-uskova kiinnostuu jostain muusta uskonnosta ja alkaa toimia aktiivisesti siinä. Törmäyskurssilla ollaan.

Lähes aina käy niin, että se uskomaton puoliso alkaa jossain vaiheessa nälvimään ja dissaamaan toisen uskoa. Tavalla tai toisella. Vaikeuksien tullessa uskova ja uskomaton ovat aivan eri tilanteessa, ja selviytymiskeinot ovat erilaiset.

Sekaliitto "onnistuu", jos uskova täysin piilottaa uskonsa. Mutta siinähän ei ole mitään järkeä. Rakkauskin, se alkuihastuksen huuma, haihtuu ja uskova alkaa ihmetellä, miten tähän oikein joutui.

En ole löytänyt syytä, miksi ei voisi mennä. Jos ateisti hyväksyy periaatteesi, on hänen pakko kunnioittaa uskoasi.

Itse en menisi, vaikka mt- haasteita on ikäisilläni uskovaisilla naisilla runsaasti, ihan vain koska en halua ei-uskovaa.

Palauttelet varastettua kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, jos olet uudestisyntynyt kristitty. Kun ihastus ja rakastuminen laimenevat ja pitäisi alkaa tosirakkaus, siitä vaikeudet viimeistään alkavat.

Koeta kasvaa uskossa. Lue Raamattua, käy seurakunnassa ja rukoile uskovaa puolisoa. Avioliitto on tarpeeksi haastava ilman suuria maailmankatsomuksellisia erojakin. Tiedät varmaan, että myös Raamattu kieltää uskovaa naimasta ei-uskovaa.

Uskovissakin on eroja. Älä tyydy kompromisseihin muissakaan tärkeimmissä asioissa, kuten rehellisyys, luotettavuus ja uskollisuus. Valinta on syytä tehdä hyvin harkiten, onhan elämän kestävästä sitoutumisesta kyse.

Suosittelen pientä kirjaa: David Sterling: Seurustelu, avioliitto ja jumalan suunnitelma.

Ster Ling ei ole Jeesus ristillä . Älä seuraa vääriä opettajia. Moosesta suurempi Jeesus.

Esität raskaan väitteen. Miten perustelet sen selkokielellä?

Up

On ok, ei ole minun asia arvostella tai tuomita toisen ratkaisuja.

Ei voi kaikki lahkot ja muut uskonnot yrittää eksyttää muihin jumaliin myös mammonaa ahmimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata. Voi menettää uskonsa.

Mitä sitten jos sua petetään ja et halua ottaa avioeroa?

Älä mene vankilaan. On siitä huolimatta aina suuri riski mennä naimisiin, oli kyseessä kristitty tai ei-kristitty ihminen.

 

Pettävästä puolisosta saa erota, sanoo Raamattu.

Onko tuollainen erotilanne mukava. Onko tuo tilanne todennäköisempi silloin kun puolisokin on harras uskova vaiko silloin kun puoliso alun alkaenkin on kieltänyt olevansa uskova. 

Tuollaisessa "aina ateisteihin 'ihastumisessa' "  on kyse jonkinlaisesta sisäisestä kurittomuudesta. 

Ihan sama minulle. Ei kiinnosta muiden avioliitot.

t. uskovainen, muttei kristitty