Onko "kuka hullu nykyisin edes haluaa pysyvän parisuhteen?" vain seli-seli tahattomalle yksinäisyydelle?
Miksi niin moni nykyisin aloittaa suhteen ajatuksella "katsotaan, miten kauan tätä nyt sitten kestää"? Ovatko ihmisten tarpeet muuttuneet esimerkiksi 1970- tai 1980 luvulta niin paljon, ettei pysyvään parisuhteeseen enää edes haluta? Miksi niin harva myöntää avoimesti olevansa yksin ilman omaa valintaansa?
Kommentit (33)
Kun luen näitä sinkkujen juttuja täälläkin, millaista porukkaa on vapailla markkinoilla, niin ei tulis mieleenkään enää lähteä tuohon touhuun, jos nykyinen parisuhde päättyisi.
Ovat tavat muuttuneet ainakin niin että osataan olla terveesti itsekkäitä eikä tyydytä minkälaiseen suhteeseen tahansa. Pidän tätä suuntausta ihan hyvänä, vaikka se sitten tietää suhteiden keston lyhenemistä.
Suurin osa vapailla markkinoilla olevista on persoonallisuushäiriöisiä, päihdeongelmaisia, rikollisia, elämäntapaloisia, mielenterveysongelmaisia tai seksuaalipervertikkoja. Moni on kaikkia näitä, joten jätetään väliin. Pitää suojella omaa henkeäkin ja rauhaa.
Meitä ihmisiä on monenlaisia. Osalla on huonoja kokemuksia parisuhteesta ja he oikeasti ajattelevat etteivät enää halua moiseen ryhtyä. On niitäkin - ihme jos ap ei ole tällaisiin henkilöihin törmännyt - jotka avoimesti ilmoittavat etsivänsä vakavaa suhdetta. Onneksi kaikki on nykyisin sallittua mitä parisuhteen pituuteen ja muodostamiseen tulee.
Ihan en ymmärrä aloittajan pointtia. Kuka hyötyisi ja miten siitä että muka halveksii parisuhteeseen pyrkijöitä? Sitä paitsi onko se pysyvä parisuhde jotenkin automaattisesti tavoiteltava olotila?
Perustarpeet eivät ole muuttuneet ollenkaan. Sosiaalisesti konstruoituja tarpeita on tullut internetin myötä paljon lisää, tämä heikko pariutumistilanne johtuu siitä.
Ap ei taida ymmärtää että yksinäisyys on monelle hyvin kipeä asia. En ollenkaan hämmästele jos jonkun on sitä vaikeaa myöntää. On helpompi lyödä asia leikiksi tai vähätellä sitä. Inhimillistä.
Vierailija kirjoitti:
Ovat tavat muuttuneet ainakin niin että osataan olla terveesti itsekkäitä eikä tyydytä minkälaiseen suhteeseen tahansa. Pidän tätä suuntausta ihan hyvänä, vaikka se sitten tietää suhteiden keston lyhenemistä.
Tuo terve itsekkyyskin on vähän epämääräinen käsite ja jokaisella on vähän oma tapansa määritellä mitä se tarkoittaa. Osan mielestä on terveesti itsekästä mm. käyttää muita ihmisiä hyödykkeenä ja heittää menemään, kun on saatu mitä on haluttu. On olemassa vain minä ja minun tarpeeni ja muut ihmiset ovat minua varten. Vain minulla ja minun tunteillani on väliä.
Vierailija kirjoitti:
Ovat tavat muuttuneet ainakin niin että osataan olla terveesti itsekkäitä eikä tyydytä minkälaiseen suhteeseen tahansa. Pidän tätä suuntausta ihan hyvänä, vaikka se sitten tietää suhteiden keston lyhenemistä.
On tässä sekin puoli, että pienistäkin töyssyistä erotaan sen sijaan, että yritettäisi selvitä tilanteen yli yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Perustarpeet eivät ole muuttuneet ollenkaan. Sosiaalisesti konstruoituja tarpeita on tullut internetin myötä paljon lisää, tämä heikko pariutumistilanne johtuu siitä.
Miksi se, että tutustumistapoja on nykyisin valtavan paljon enemmän kuin 20-30 vuotta sitten, tekisi parisuhteista lyhytkestoisempia tai jopa vähentäisi niiden määrää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovat tavat muuttuneet ainakin niin että osataan olla terveesti itsekkäitä eikä tyydytä minkälaiseen suhteeseen tahansa. Pidän tätä suuntausta ihan hyvänä, vaikka se sitten tietää suhteiden keston lyhenemistä.
On tässä sekin puoli, että pienistäkin töyssyistä erotaan sen sijaan, että yritettäisi selvitä tilanteen yli yhdessä.
Ei turhia eroja olekaan. Paitsi niiden jätettyjen mielestä, jotka katsoo oikeudekseen sikailla, ja kovasti hämmästyy kun se ei onnistukaan.
Kun itse olen seurannut vanhempien sukulaisten ja tuttujen pitkiä avioliittoja niin ei ne tavoittelemisen arvoisia ole. Elämän viimeiset vuodet varsinkin ei ole olleet onnellisia naisille, miehille kyllä enemmän. Usein naiset elää pidempään ja parempikuntoisena, naisesta tulee miehelle hoitaja ja äiti, kokki ja siivooja. Usein lopen uupuneena omaishoitajana pitää olla ukolleen joka ei asiaa edes osaa arvostaa vaan pitää kaikkea itsestäänselvyytenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovat tavat muuttuneet ainakin niin että osataan olla terveesti itsekkäitä eikä tyydytä minkälaiseen suhteeseen tahansa. Pidän tätä suuntausta ihan hyvänä, vaikka se sitten tietää suhteiden keston lyhenemistä.
On tässä sekin puoli, että pienistäkin töyssyistä erotaan sen sijaan, että yritettäisi selvitä tilanteen yli yhdessä.
höpsis, yleensä naiset antaa miehille liikaakin uusia mahdollisuuksia ja alistuvat vaikka mihin ennen kuin tajuavat viimein erota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perustarpeet eivät ole muuttuneet ollenkaan. Sosiaalisesti konstruoituja tarpeita on tullut internetin myötä paljon lisää, tämä heikko pariutumistilanne johtuu siitä.
Miksi se, että tutustumistapoja on nykyisin valtavan paljon enemmän kuin 20-30 vuotta sitten, tekisi parisuhteista lyhytkestoisempia tai jopa vähentäisi niiden määrää?
Siinäpä sinulle hyvä tutkimusaihe.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa vapailla markkinoilla olevista on persoonallisuushäiriöisiä, päihdeongelmaisia, rikollisia, elämäntapaloisia, mielenterveysongelmaisia tai seksuaalipervertikkoja. Moni on kaikkia näitä, joten jätetään väliin. Pitää suojella omaa henkeäkin ja rauhaa.
Pätee palstan naisiin.
Miksi aiempia vuosikymmeniä hanakampi eroaminen olisi välttämättä huono asia, jos ap tätä haluaa sanoa? Ihmiset vain yksinkertaisesti kyllästyvät toisiinsa helpommin kuin haluavat ehkä myöntääkään, ja meressä riittää kaloja.
Naiset käyvät nykyään töissä eivätkä tarvitse miestä samalla tavalla kuin ennen.
Itse olen parisuhteessa mutta en avoliitossa, ja mietin kyllä usein haluanko enää ikinä minkäänlaiseen symbioosiin kenenkään kanssa. Tarvitsen myös yksityisyyttä ja rauhaa.
Eli en usko, että parisuhteen kyseenalaistaminen ainoana hyväksyttävänä elämän tavoitetilana on mitään seli-seliä.
Kyllähän tuollainen selitys ja kannanotto on helposti suojautumiskeino asiassa, jota ei kehdata sanoa ääneen. Happamia, happamia...
Aloittaja on täysin turhaan huolissaan. En usko, että asia on suurikaan ongelma - ellei siitä halua itselleen ongelmaa tehdä.
Nykyään saa erota. Ovat kuunnelleet (kyllästymiseen asti) vanhojen sukulaisten avautumisia onnettomista liitoistaan.