Mikä on surullisin lukemasi kirja?
Kaipaan nyt jotain kontrastia omaan elämääni. Haluaisin lukea jotain tosi pysäyttävää ja surullista, kokea lukemisella todella voimakkaita tunteita, mieluiten ihmiskohtaloista.
Mikä kirja on pysäyttänyt sinut surullisuudellaan?
Kommentit (59)
Hyvästi Gulsary, Äidin pelto. Nämä Tsingiz Aitmatovin teoksia.
Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa on kyllä surullista ja suututtavaa luettavaa.
Minun pankkikirjani silloin kun niitä vielä oli käytössä.
Tässä pari jotka jättivät sanattomaksi:
Paluu helvetistä - Kimmo Harjulan uskomaton tarina, Paul Granholm (tää on muuten Porvoon poliisiampujaveljesten isä)
Sata tapaa tappaa sielu - Narsismin uhrit kertovat, Tuija Välipakka
Vierailija kirjoitti:
koraani. Vihaa täynnä.
Poistuu, yks, kaks, koli, nelii.
Pieni elämä, Ruttokoirat, Täällä Pohjantähden alla II.
Ensimmäistä en kyennyt lukemaan loppuun. Toinen kummittelee mielessä vieläkin, vaikka sen lukemisesta on vuosia aikaa. Kolmannen luin loppuun, mutta jouduin keskeyttämään itkemisen takia monta kertaa.
Kaksikin: Minä en pelkää ja Poika raidallisessa pyjamassa.
Anneli Kanto, Veriruusut
Punaisten ja valkoisten surullisia kohtaloita Suomessa 1918
Katriina Huttusen ja Mari Pulkkisen Suremisen taito
Todella hienoa tekstiä. Todella masentava kirja, ainakin itselleni. Oikeasti tuntui, että lukiessa tuli niin syvä suru ja masennus, että olisin lopettanut kesken, jos ei olisi niin valtavan hyvin kirjoitettu.
Astrid Lindgrenin Veljeni Leijonamieli
Anja Snellmanin Parvekejumalat
Mari Mörön Kiltin yön lahjat
Ja nuo jo mainitut Tuhat loistavaa aurinkoa ja Poika raidallisessa pyjamassa
Onhan niitä muitakin, mutta ei nyt lennosta tule mieleen...
He eivät tiedä mitä tekevät. Ei olisi pitänyt lukea, jäi paha mieli pitkäksi aikaa
Punainen nälkä.
Tosijuttua mitä Ukrainassa tapahtui Neuvostoliiton aikaan. Käsittämätöntä julmuutta.
Paul Kalanithi - Henkäys on ilmaa vain
Nuoren neurokirurgin itse kirjoittama kertomus elämästään ja taistelustaan keuhkosyöpää vastaan aina kuolemaansa saakka
Rotukarjan olisi voinut jättää lukemattakin. En tiedä onko se varsinaisesti surullinen, mutta ainakin raadollinen se on. Ei ole onnellista loppua, ainakaan kaikille.