Oletko pikaistuksissasi joskus rikkonut jotain arvokasta?

No miten sen nyt ottaa. Oikeastaan en pikaistuksissani vaan suunnitellusti pikaistuksissani.

Eksälläni oli temperamenttia vähän liiankin kanssa. Vuosia hän rikkoi milloin mitäkin suutuspäissään, omiaan, yhteisiä ja minulle suuttuessaan minulle kuuluvia tai minulle tärkeitä esineitä. Esinevaurioista ikävimpiä olivat silmälasieni hajottamiset; olin ennen likinäköleikkausta ilman silmälaseja käytännössä toimintakyvytön. Ja tiedän, tuo läheni jo fyysistä väkivaltaa, vaikka en sitä silloin tajunnut.

Olin varmaan jo yli sata kertaa jo suuttunut miehelle näistä typeryyksistä. Olin uhannut seuraavalla kerralla rikkoa häneltä jotain arvokasta, esimerkiksi hänen tietokoneensa. No, olen sen verran järkevä, valitettavasti, että tuohon aikaan suht arvokasta tietokonetta en millään raatsinut rikkoa. Muutenkaan tapanani ei ole mitään rikkoa. 

Mutta seuraavalla kerralla, kun mies suuttuessaan paiskasi seinään kynttilänjalan, kovetin sydämeni, hain keittiöjakkaran ja aloin tiputella miehen mummoltaan saamiaan perintöastioita lattialle. 

Silloin mies suuttui ja ensimmäisen kerran kävi käsiksi minuun, veti jakkaran altani. 

No, sittemmin hänestä tuli eksä.

Rikoin eksäni kaiverretut häälasit. Ne oli hänen edellisestä liitosta. Vitutti että ne piti olla esillä meidän yhteisessä kodissa vitriinissä. Olin jo useasti pyytänyt, että laittaisi ne vaikka omaan kaappiinsa, mut ei. No yhden riidan jälkeen sitten rikoin ne tiskialtaaseen. Meidän erosta jo vuosia.