Ei vauvakuumetta vieläkään..
Olo on levoton. Tuntuu että kaikki on mennyt ihan plörinäksi. Miesvalinta tuntuu väärälle, ammatti ei ole selvillä, ikää on vuosi vuodelta enemmän ja takaraja kaiken suhteen umpeutuu.
Ajattelin ettei elämäni tarkoitus voi olla lapset, mutta sitten taas mitä jos kaduttaa. Loputtomattomilta tuntuvat valinnan mahdollisuudet uuvuttavat, kun tuntuu että valitsen aina väärin ja sitten taas menee aikaa hukkaan kun koitan korjata asioita.
Tuleeko minulle ikinä varmaa tunnetta mistään..
Kommentit (2)
Pieleenhän se menee, jos aina miettii, miten olisi mennyt jos olisi valinnut toisin.
Kyllä se niin on että elämässä pitää valintatilanteessa vain päättää, sen jälkeen otetaan sitten vain seuraamukset vastaan, syteen tai saveen, ja jatketaan eteen päin sillä, mitä on annettu. And make most of it.
Ei tule, olet sen sorttinen ihminen.