Miksi sinua ärsyttää niin kovin jos joku äiti ostaa lapsilleen enemmän

Ei se tarkoita automaattisesti sitä että lapsi saa kaiken haluamansa ja ettei rahan arvoa opeteta! Eikä myöskään sitä että sillä korvattaisi jotenkin huonoa omaatuntoa, tms.

että joku ostaa enemmän tai eri periaattein. Se ärysttää, kun tämä joku tulee tunkemaan nitä peraatteitaan mun naamalle ja on sitä mieltä, että mun pitäisi tehdä samoin tai säälittelee lapsia kun en tee samoin.

jos joku väittää että lapsi, joka ei vaatimalla vaadi jotain "petsikalenteria" on jotenkin häiriintynyt :) Että niitä ylilyöntejä kyllä tapahtuu puolin jos toisin näissä ketjuissa..



Periaatteessa olen kyllä samaa mieltä ap:n kanssa.

Ihan sama aikuisilla kun keuhkotaan että järkyttävää minkä määrän rahaa se Maijasen Maija on käyttänyt taas niihin PartyLite-kynttilöihin ja sillä oli kaikki Muumimukitkin ja en ymmärrä miks sen lapsilla pitää olla aina kalliit merkkivaatteet. Ihan turhaa rahan tuhlausta. Jos ei missään hetkauttaisi niin tuskin näin jaksettaisiin sanoa tai edes kiinnittää huomiota. Mutta kyllä siinä varmaan on sellainen kateuden pistos, joka sitten saa puolustamaan hurjana omaa tapaansa. Vakuutellaan enemmän itselleen kuin muille että kyllä meillä kuitenkin on asiat paremmin kuin sillä.

että joku ostaa enemmän tai eri periaattein. Se ärysttää, kun tämä joku tulee tunkemaan nitä peraatteitaan mun naamalle ja on sitä mieltä, että mun pitäisi tehdä samoin tai säälittelee lapsia kun en tee samoin.

juuri. Ja vielä kun toinen lapsi tulee omalle lapselleni ihmettelemään, miksei lapsellani ole samanlaista ja parhaassa tapauksessa alkaa lällätellä asiasta.

ei ärsytä se, mitä muut ostaa omilleen, vaan se mitä ne muut ostaa meidän lapsille. Jos pyydän, ettei tuoda leluja, niin olisi kiva, ettei kans tuotaisi. Lapset ei todella enää tarvitse enempää! Miksei pelkkä kortti riittäisi tai se ehdottamani edullinen pyyheliina. Ei, kun kaikki haluavat tuoda enemmän ja hienomman kuin muut. Outo tapa yrittää päästä lapsen suosioon. Miksei kukaan koita suosioon pääsyä olemalla lapsen kanssa ja tekemällä juttuja hänen kanssaan. Voisi toimia jopa paremmin.

kuin mitä sinä ostat omillesi? (Esim. heillä hienommat/kalliimmat joulukalenterit lapsilla, jouluna enemmän paketteja, huoneessa enemmän leluja)? Sinä pidät siitä, että leluja on vain vähän ja kalenteri on kuvakalenteri. Toteutat omien lastesi kasvatusta vähemmän materialistisin perustein ja koet tekeväsi oikein. Miksi sinulle on niin kova paikka jos joku muu tekee tässä asiassa toisin kuin sinä?

Ihana kun joku voi tarjota lapsilleen kaikenlaista, antaisin minäkin omilleni vaikka mitä jos rahaa olisi.

Kun saimme esikoisen olimme niukan budjetin opiskelijoita. Lapselle ostettiin välttämättömät tarvikkeet, vaatteet ym. Eikä silloinkaan kyllä ihan huonointa laatua. Tein paljon myös vaatteita ja lakanoita itse. Kaikki extra ja kiva tuli silloin mummuloista. Esikoinen oli varmaan viiden, kun ekan kerran ostin muuten kuin merkkipäivänä jotain lelua kaupasta, ihan muuten vaan...



Lapset kaksi ja kolme syntyivät kun meillä molemmilla oli hyvät työpaikat ja rahaa vähintään keskiverrosti käytettävissä. Minulla oli kieltämättä vaihe, jolloin halusin että kaikki lasten varusteet ovat varmasti viimeisen päälle. Ja se tuntui niin hyvältä. Olin esikoisen kohdalla joutunut aina miettimään niin tarkasti... vaikka olisin halunnut että hänellä olisi kaikki niin hienosti kuin vain materiaalisesti voisi olla.



Nyt olen pääsemässä vihdoin ehkä omaan tyyliini, kultaiseen keskitiehen. Perheen sisällä kierrätetään tehokkaasi varusteita ja vaatteita. Joskus voidaan ostaa jotain extraa ihan muuten vaan. Mutta kaiken ei tarvitse olla viimeisen päälle. (Ja on meidän kaikilla lapsilla ne parjatut reimatecin vaatteet, koska ne vain ovat niin helppohoitoisia...) Sopivaa ja puhdasta ja käyttötarkoitukseensa sopivaa. Harrastusvälineissä ei säästellä. Mutta lapsemme eivät saa mitään muovikrääsää sillä perusteella, että kun kaikilla muillakin on...



Eikä ole mitään ihme kalentereita. Äidin tekemät kankaiset, joihin hankin pientä täytettä joka vuosi uudelleen. Jonain päivänä tulee luukusta loru tai lupaus vaikka pipareiden leivonnasta. Karkkipäivänä sieltä saattaa löytyä vaikka pieni karkki jne.



Lapsen ja perheen onni ja arvo ei tule materiasta, vaan siitä että kaikista pidetään huolta ja jokaista arvostetaan.



Olipas ihanteellinen lopetus :)

Tuskin kukaan epäilee häiriintyneeksi OIKEASTI ;)

että hyväosaiset tulevat tuhlailevalla tyylillän asettaneeksi standardin, johon lapsetkin oppivat omat tilanteensa suhteuttamaan. Vaatii enemmän työtä opettaa ei-materialismia tämmöisessä kulutusympäristössä.