Kuolemassa eniten ahdistaa ajatus joko
arkussa olemisessa tai krematorioon joutumisesta. Jos niitä ei olisi niin olisi ehkä helpompaa hyväksyä kohtalo.
Kommentit (11)
Vierailija kirjoitti:
Totta. Entä jos sielusi tai tajuntasi ei ole enää paikalla siinä kohtaa? Ei ole pakko jäädä katsomaan niitä asioita. Entä jos arkun tilalle olisi jokin muu vaihtoehto, pehmeämpi.
Kuplamuovia rullattuna ympärille? Käärittynä karvalankamattoon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta. Entä jos sielusi tai tajuntasi ei ole enää paikalla siinä kohtaa? Ei ole pakko jäädä katsomaan niitä asioita. Entä jos arkun tilalle olisi jokin muu vaihtoehto, pehmeämpi.
Kuplamuovia rullattuna ympärille? Käärittynä karvalankamattoon?
Jokainen miettii itse mitä haluaa ja mitä ei. Pehmeä paksu lämmin peitto, joka maatuu?
Jaa, minua kuolemassa ahdistaa enempikin sitä edeltävä aika, varsinkin jos on kovin tuskainen ja venyy pitkäksi kärsimiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Jaa, minua kuolemassa ahdistaa enempikin sitä edeltävä aika, varsinkin jos on kovin tuskainen ja venyy pitkäksi kärsimiseksi.
Tämä, ja ajatus että joutuu jättämään kaiken taakseen. Kaikki rakkaat harrastukset ja esineet jotka on itselleen tehnyt.
Eihän ihmisen sielu ja siten myöskään tietoisuus enää ole ruumiissa kuoleman jälkeen. Ruumis on tomumaja, joka jää tänne ja hajoaa.
Jossain vanhassa kotimaisessa elokuvassa oli kohtaus, jossa poikiva lehmä kuoli. Lehmää pitelevä ihminen, maatilan isäntä tai renki tms., totesi kuoleman hetkellä: "Nyt se on irti." Eli lehmän elämä oli poistunut ruumiista.
Ihmisellä sielu ja henki irtoavat ruumiista kuoleman hetkellä.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Nykyään voi myös kompostoida ruumiin. Se voisi olla mukavampi juttu.
Minua ei haudata tai polteta vaan lähetetään avaruuteen supermiesviitta harteilla. Siinähän sitten uhvomiehet ihmettelevät kuinka kovat jätkät lentelee ilman mitään aluksia tähtien välisessä avaruudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, minua kuolemassa ahdistaa enempikin sitä edeltävä aika, varsinkin jos on kovin tuskainen ja venyy pitkäksi kärsimiseksi.
Tämä, ja ajatus että joutuu jättämään kaiken taakseen. Kaikki rakkaat harrastukset ja esineet jotka on itselleen tehnyt.
Entä jos "toisella puolella" saa uusia esineitä ja voi olla omat harrastukset. Tosin ateistia tämä ei kauheasti lohduta.
Totta. Entä jos sielusi tai tajuntasi ei ole enää paikalla siinä kohtaa? Ei ole pakko jäädä katsomaan niitä asioita. Entä jos arkun tilalle olisi jokin muu vaihtoehto, pehmeämpi.