Miten empatiakyvyttömyys näkyy?

Koen itsessäni empaattisuutena ap:ta kohtaan sen, että vastaan ylipäänsä ollenkaan mitään koko ketjuun.

Päivän hyvä työ tulee tehtyä.

Ja sitten seuraava...

Lapsella sen huomaa esimerkiksi toisen satuttamisesta, itsekkyydestä niin että aina itse pitää määrätä mitä leikitään ja miten, ja siitä että ei ollenkaan ymmärrä mitä tarkoitetaan sillä että toiselle voi tulla paha mieli. Olisiko samat piirteet aikuisilla, siis noin suunnilleen? Ei aavistustakaan, tietääkö aikuinen tilanteensa. Lapsi selkeästi ei.

Esim. näin korona-aikaan näkyy sellaisena, että ihan tosissaan valitetaan (pitkään ja hartaasti) jostain oman menon peruuntumisesta, ilman pienintäkään käsitystä siitä, että monilla on aika paljon isompia huolia kun yksi peruuntunut meno.

Aika selkeä esimerkki on Prinssi Harry, joka päätti esiintyä Oprahin haastattelussa, ja tuoda esille että hän joutuu elättämään perheensä vain 35 miljoonalla, eikä isä maksa edes turvamiehiä. Moni on kuitenkin menettänyt työnsä, terveytensä, läheisiä jne.

Sellaista ihmistä ei ole olemassakaan jolta ei empatiakykyä löytyisi.

Vierailija kirjoitti:

Sellaista ihmistä ei ole olemassakaan jolta ei empatiakykyä löytyisi.

Tuskin psykopaatilta löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Esim. näin korona-aikaan näkyy sellaisena, että ihan tosissaan valitetaan (pitkään ja hartaasti) jostain oman menon peruuntumisesta, ilman pienintäkään käsitystä siitä, että monilla on aika paljon isompia huolia kun yksi peruuntunut meno.

Aika selkeä esimerkki on Prinssi Harry, joka päätti esiintyä Oprahin haastattelussa, ja tuoda esille että hän joutuu elättämään perheensä vain 35 miljoonalla, eikä isä maksa edes turvamiehiä. Moni on kuitenkin menettänyt työnsä, terveytensä, läheisiä jne.

Et sitten ketään muuta keksinyt tähän?

Kyky empatiaan varmaankin tuntuu, tuskin kukaan sellaista kaipaa, mitä ei tunne.

Luulen, että minä olen ainakin jossain määrin empatiakyvytön. Tai ehkä en täysin kyvytön, mutta se on minulla melko heikko tunne.

Eikä se tunnu oikeastaan miltään. Välinpitämättömyydeltä lähinnä.

Ei ymmärrä aiheuttamaansa mielipahaa, ei osaa ottaa osaa hyviin tai huonoihin asioihin. Esim. kun normaalisti ihmiset reagoivat melko spontaanisti hyviin/huonoihin asioihin eleillä, ilmeillä, sanoilla, katseella, niin nämä puuttuu tunnekylmältä ihmiseltä. On kuin hän ei ymmärtäisi, miten tilanteessa tulee olla. Voi olla ettei ilmekään värähdä, ei tule lohdutuksen sanaa, ei hymyä..  Ja siitä tulee jotenkin kammottava, omituinen olo.

Onhan heitä. Hei eivät voi asettua kasvavan lapsen tunntiloihin ja pyytää omia tekojaan anteeksi. He kuvittelevat, että ikävät jutut unohtuvat ilman kunnon läpikäyntiä. Näin ei tietenkään koskaan käy ja he ovat huuli pyöreänä, kun aikuiset lapset eivät halua olla tekemisissä heidän kanssaan. Eivät he sitä itsessään tunnista. Moni vain järkeen ja rationaalisuuteen taipuva saattaa kokonaan ohittaa tunne-elämän merkityksen ihmisten välisissä suhteissa. Kaikki heistä eivät ole narsistia, mutta tuo on silti narsismia. Yksinäisiä ja turvattomia he ovat sisäisesti.

Vierailija kirjoitti:

Sellaista ihmistä ei ole olemassakaan jolta ei empatiakykyä löytyisi.

Korkeintaan itseään kohtaan löytyy. Monesti tällaiset ihmiset oikein piehtaroivat itsesäälissä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ymmärrä aiheuttamaansa mielipahaa, ei osaa ottaa osaa hyviin tai huonoihin asioihin. Esim. kun normaalisti ihmiset reagoivat melko spontaanisti hyviin/huonoihin asioihin eleillä, ilmeillä, sanoilla, katseella, niin nämä puuttuu tunnekylmältä ihmiseltä. On kuin hän ei ymmärtäisi, miten tilanteessa tulee olla. Voi olla ettei ilmekään värähdä, ei tule lohdutuksen sanaa, ei hymyä..  Ja siitä tulee jotenkin kammottava, omituinen olo.

Tunnistan tämän itsessäni. Tiedän että hyviin asioihin pitäisi reagoida innostuneesti ja huonoista osoittaa jotenkin järkyttyvänsä tai huolestuvansa, mutta kun ei aidosti tunne innostuvansa tai järkyttyvänsä oikein mistään, niin on vaikea teeskennelläkään niitä tunteita.

Jotkut tasapainoisissa oloissa kasvaneet ovat vain jääkalikkoja yleensä. Jotkut muut voivat vaikka kiduttaa lapsia, jotta saavat, mitä haluavat.