Luinpa Diana Gabaldonin Muukalaisen,

Pidin kyllä kovasti!

kiva stoori kummiskin

t. 2

1. Kun mies hakkaa naisen, on se kuitenkin lopulta oikeudenmukaista ja ritarillista.



2. Jos mies saakin seksuaalista tyydytystä tästä, on silti sankarillinen kun ei kuitenkaan pane tätä pieksämisen jälkeen. Ja lupaa olla pieksämättä tätä enää.



3. Ei tarkoittaa oikeasti kyllä. Jos nainen sanoo panemisen aikana että sattuu, ei tarvitse lopettaa, koska oikeasti nainen kuitenkin nauttii aivan tajuttomasti.



4. Nainen on ailahtelevainen ja hupsu. Tästä syystä miehen tulee aina sanoa viimeinen sana. Tämä on naisen parhaaksi. Hänen oikkunsa saattavat yhteisön suureen vaaraan, jos mies ei häntä kontrolloi.



5. Naiivi nainen pitää kiinni omasta tahdosta ja vapaudesta. Kypsä nainen taas on nöyrä ymmärtää miehen toimivan myös hänen parhaakseen hakatessaan ja raiskatessaan.



Siis oikeasti, minulla tuli ihan sellainen olo että Gabaldon on joko



a) Äärikonservatiivinen hienostorouva, joka vihaa feministejä ja yrittää puolustella omaa alistuneisuuttaan teoksellaan.



b) Mies joka yrittää salakavalasti romantiikan varjolla palauttaa naiset takaisin ruotuun.



En jaksa ymmärtää, miten niin monet kirjoja minulle suositelleet ovat ylistäneet niiden romanttisuutta! Onko tuollainen väkivaltainen intohimo todella naisten päiväuni? Enpä kyllä ihmettele toisaalta, av:han on täynnä naisia, jotka puolustelevat väkivaltaisia ja alistavia miehiään "kun se on niin ihana"- kommenteillaan.



Tämän lisäksi kirja oli vielä epärealistinen, epälooginen, henkilöhahmot olivat köykäisiä ja mutkia oli oiottu surutta. Kerronta keskittyi epäolennaiseen, mikä lisäsi pituutta ihan turhaan.



Ja jos ihmettelette, miksi avaudun aiheesta, siihen on kaksi syytä: Mulla tympäsee ihan sairaasti, kun sain käsiini paljon kehutun kirjan ja odotin todellista lukuelämystä ja tämän sain. Toiseksi mulla ärsyttää naisten alistamisen ja naisiin kohdistuvan väkivallan romantisointi. Yhtä räikeänä en ole nähnyt vastaavaa koskaan missään. Ja olen lukenut todella paljon, tuhansia kirjoja. Suurin osa niistä on "hömppää", eli en ole mikään Dostojevskihifistelijä, joka ei ymmärrä kevyen kirjallisuuden päälle.



Tahdon kuitenkin vielä korostaa että EN (av:lle ominaiseen tapaan) pidä Gabaldonfaneja tyhminä, tietämättöminä tai itse nyrkin ja hellan välissä olevina reppanoina. Mua vaan ärsytti niin palio, nyt helpotti ku pääsi avautuun. (Flunssan takia äänikin poissa niin ei voi edes kellekkään asiasta soittaa, esim. siskolle joka ko. teoksia ylisti maasta taivaaseen.)