Lapsuuden todella pitkä täysimetys ja tulevaisuus

Aikanaan imetin tyttöäni lähes täysimetyksellä 3 vuotta ja vielä puoli vuotta sen jälkeen samalla kun tyttö opetteli syömään kiinteitä.
Syitä olivat:
- Mielestäni äidinmaito on parasta lapselle. Jo imetyksen alussa ruvettiin painostamaan korvikkeen ja lisäruuan antamiseen, joten minussa syntyi vastareaktio ja päätin jättää kaiken sellaisen pois. Neuvolassa toki väitin ruokkivani vaikka millä ja laihuuden johtuvan vain geeneistä. Itse olen aina ollut laiha johtuen syömishäiriöstä. Se on yksi syy sille, etten ruualle ylipäänsä taputa.
- Olin masentunut, enkä jaksanut nähdä vaivaa lapsen eteen. Niinpä oli helpointa olla tekemättä ruokaa ja sen sijaan istua päivät pitkät tuijottamassa nettiä, lapsi sylissä ja tissi suussa. Pysyi hiljaisena ja vaivattomana.
Syyt saattoivat olla sellaisia, että pöyristyit. Tuo on kuitenkin jo mennyttä ja tyttö nykyään lukioikäinen.
- Hän on kasvanut minun pituisekseni ja on kaikin puolin terve.
- Painoltaan hän on normaalipainoinen ja muodokas, toisin kuin minä tuossa iässä (luuviulu)
- Hän on harrastanut koko elämänsä monipuolisesti liikuntaa, joten on lihaksikas. Kaikki edellinen siitä huolimatta, että meillä kotona on ollut aika huono ruokahuolto kaikki nämä vuodet.
- Älyltään hän ei varsinaisesti loista, mutta ei ole mikään oppimishäiriöinenkään. Pärjää lukiossa ihan keskinkertaisesti, parhaiten tosin taito- ja taideaineissa. Voisi pärjätä paremmin, jos jaksaisi panostaa enemmän. Mutta en ole koskaan jaksanut kannustaa häntä opiskelemaan. Mielestäni äly ei ole tarpeellista naiselle, se johtaa vain stressiin ja nipottavaisuuteen. Miehille se sopii paremmin, kunhan ei ole aspergernörtti, joilla on myös taipumusta nipottavaisuuteen.

Mielestäni kaiken kaikkiaan ihan normaali ihminen, vaikka virallisen tiedon mukaan hänessä kai pitäisi olla jotain vikaa...
Onko muita, jotka olette ruokkinut vastaavasti? Millaisia lapsistanne on kasvanut?