Hyvä itsetunto?

ja siihen vaikuttavat kaikki kokemuksemme, mutta eniten varhaiset kokemukset. Eli se ei ole kiinni siitä, miten nyt aikuisena tulkitset jotain todisteita, niin kuin asian ilmaisit.

Ei se tarkoita, että ihminen "tietää" olevansa fiksu, mukava, hauska jne, vaan että tietää kuka ja millainen on ja hyväksyy itsensä.

älyllä varustettu, en mikään erityislahjakkuus, kavereita on. Oon ihan tyytyväinen itseeni näin ja tykkään olla minä, oon mielestäni loistotyyppi ja muutkin sen on mulle sanoneet.

Ellet kykene hyväksymään itseäsi täyttämättä kaikkia ihailemiasi ominaisuuksia, sinulla ei ole hyvä itsetunto. Yksinkertaista.

Se on pitkä prosessi ja menee suurin piirtein niin, että otetaan jokin todellinen tai kuviteltu vika, todetaan vian _tunteen_ olemassaolo (oli vika totta tai ei, tunne ON olemassa), suostutaan siihen ja hyväksytään se. Hyvä on, OLEN ruma. Mitä tuskallisia tunteita se tieto minussa herättää? Mitä muistoja tulee mieleen. Tunnetaan muistoihin liittyvät raskaat tunteet, viha, tuska, epätoivo, lopulta suru. Itketään itkut, surraan surut.



Ja sen jälkeen kun tuska käsitelty, tulee hyväksyntä ihan itsestään eikä sitä tarvitse saada aikaan millään valheellisella "ihan taatusi olen nätti" -itsepsyykkaukselle. Olen ruma, so what? Tällainen minä olen. Minä hyväksyn itseni tällaisena. Se mitä mieltä muut ovat tulee tällä menetelmällä samantekeväksi. Jos 99,99 % maailman ihmisistä on sitä mieltä että olen ruma, mutta löyty yksi ihminen jonka mielestä olen oikein sopiva juuri tällaisena, pystyn päästämään sen yhden ihmisen lähelle itseäni, koska "olen ruma"-ajattelu ei enää laita kaikkea sekaisin ja saa epäilemään itseäni ja joka siirtoa.

Nuorempana kuvittelin ihmisten tulevan viihtymään seurassani kunhan he tutustuvat minuun.



Useat, useat vuodet tuon kuvitelman jälkeen olemn ymmärtänyt ja hyväksynyt tietyt asiat kun ne on riittävän moni ihminen minulle sanonut.



Lopputulos:



- En ole koskaan ollut se, jonka seuraan halutaan. Seurastani usein jopa häivytään kun joku odotettu seurueen osapuoli ei olekaan päässyt paikalle.



- Olen kuullut monesti olevani omituinen, tylsää seuraa, tosikko.



- Kukaan ei koskaan tietääkseni ole ihastunut minuun ja en myöskään ole siis elänyt rakkaussuhteessa, vaikka olen jo keski-ikäinen.



En tiedä onko minulla huono itsetunto, vai onko se realistinen!? Tunnen huonot, ja ne jokuset hyvät puoleni itsessäni. Tunnen siis itseni ja käyttäydyn tuntemukseni osoittamalla tavalla: en anna ymmärtää olevani muuta kuin tämä tylsä minäni mielenkiintoisine elämineen on.



???

on huono itsetunto ja toisaalta niitä vähemmän välkkyjä joilla on hyvä itsetunto.

omituisuuksillesi. Hyväksy ne, hyväksy itsesi. Silloin muutkin hyväksyvät sinut.

Nuorempana kuvittelin ihmisten tulevan viihtymään seurassani kunhan he tutustuvat minuun. Useat, useat vuodet tuon kuvitelman jälkeen olemn ymmärtänyt ja hyväksynyt tietyt asiat kun ne on riittävän moni ihminen minulle sanonut. Lopputulos: - En ole koskaan ollut se, jonka seuraan halutaan. Seurastani usein jopa häivytään kun joku odotettu seurueen osapuoli ei olekaan päässyt paikalle. - Olen kuullut monesti olevani omituinen, tylsää seuraa, tosikko. - Kukaan ei koskaan tietääkseni ole ihastunut minuun ja en myöskään ole siis elänyt rakkaussuhteessa, vaikka olen jo keski-ikäinen. En tiedä onko minulla huono itsetunto, vai onko se realistinen!? Tunnen huonot, ja ne jokuset hyvät puoleni itsessäni. Tunnen siis itseni ja käyttäydyn tuntemukseni osoittamalla tavalla: en anna ymmärtää olevani muuta kuin tämä tylsä minäni mielenkiintoisine elämineen on. ???

Jos mietit jatkuvasti millainen olet ja millaiselta vaikutat, niin vaikutat ainoastaan hikipingottajalta ja tosikolta. Ota rennommin. Ala arvostaa itseäsi. Ajattele että paskat siitä mitä muut ajattelevat, tykkäät itsestäsi. Se ehkä kuulostaa todella kliseiseltä, mutta toimii oikeasti!