Kertokaa naiset omasta äitisuhteestasi,

onko se sellainen, minkälainen sen toivoisitkin olevan?



Sekä millainen suhde sinulla on lapsiisi ja millaisen haluaisit sen olevan kun lapsesi ovat isoja.





Tuntuu niin pahalta, minulla ei ole oikeastaan ollenkaan suhdetta äitiini, tajusin sen viimein nyt kun olen ollut viikon sairaana ja lapseni kanssa yksin kotona, äiti asuu ihan lähellä, muttei ole kertaakan kysynyt tarvitaanko jotain, esim kaupassakäyntiapua ja pärjätäänkö jne.. Olen tiedostanut tämän välinpitämättömyyden jo aiemmin mutta nyt se tuli todella selväksi. Turha odottaa yhteistä joulua. En tarkoita, että äitini pitäisi paapoa minua, aikuista ihmistä, mutta olisihan hän voinut kysyä tarvitaanko jotain ja voisi tulla käymään (viedä vaikka lasta ulos, lapseni on ollut terveenä koko ajan), jos tarvitsen apua lapsen hoidossa, kun tietää tasan tarkkaan, että olemme täällä kahdestaan. Anoppinsa on hoitanut paljon meitä aikoinaan kun me lapset olimme pieniä, mutta häntä ei näköjään huvita siirtää tätä "mummiperinnettä" eteenpäin. Alkoholiongelmasta tms ei ole kyse, äitini ei käytä alkoholia, mutta välinpitämättömyydestä varmaan sitten.



Aiotaan olla joulukin kahdestaan kotona, pitää varmaan itsestäänselvänä että tulemme kylään, turha kuvitellakaan.



Anteeksi, vituttaa ja masentaa vain niin pirusti juuri tällä hetkellä.