Elämänkatsomustiedon oppilasmäärät ovat kasvussa

Evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvat lapset eivät saa opiskella elämänkatsomustietoa.

Mikäli elämänkatsomustiedon opetus avattaisiin meneillään olevan tuntijakouudistuksen myötä myös uskontokuntiin kuuluville, tulisivat elämänkatsomustiedon oppilasmäärät nousemaan kymmeniin prosentteihin.

Onko asiaan siis tulossa muutos? Voisiko myös kirkkoon kuuluva lapsi (tai siis lapsen vanhemmat) halutessaan valita elämänkatsomustiedon?

uskonnon tunnilla

että olen ns. uskovainen hihhuli, enkä halua ev.lut. hapatusta lapsille ;-)

Itse en kuulu kirkkoon ja siksi haluan että lapseni saa tietää mahdollisista vaihtoehdoista tuon uskon suhteen.

Jos päättää uskoa jumalaan niin ollos hyvä, jos Buddhaan, ollos hyvä. Saatananpalvonnasta voisi olla pidempi keskustelu edessä. =)

No siis kuitenkin. Kunhan muksu löytää itsensä jotain kautta niin kaikki on hyvin.

Ei tarvitsisi erottaa lapsia kirkosta, jos haluaa lasten opiskelevan elämänkatsomustietoa. ET on ainut katsomusaine, joka on "neutraali" ja sopii kaikille.



"Keskeistä elämänkatsomustiedon opetuksen tavoitteissa on vastuullisuus, toisten huomioiminen, itsenäinen ajattelu ja suvaitsevaisuus. Oppitunneilla voidaan pohtia esimerkiksi kysymyksiä kuten Mikä on oikein? ja Miten tieto ja uskomus eroavat? Elämänkatsomustiedossa tutustutaan myös erilaisiin katsomuksiin ja kulttuureihin. Elämänkatsomustiedon opetus aloitettiin Suomessa vuonna 1985. Elämänkatsomustietoa opiskelee peruskoulussa ja lukiossa noin 20.000 oppilasta ja sen oppilasmäärät ovat kasvussa."

"Alle 18-vuotias voi erota kirkosta vain huoltajiensa luvalla. Näin ollen vielä lukioikäisenkään omalla harkinnalla ei ole merkitystä eikä lukiolainen pääse elämänkatsomustiedon opetukseen, vaikka haluaisi jopa sitä varten erota kirkosta, elleivät huoltajat tätä salli. Viimeistään juuri lukioikäisten kohdalla asetelma on epäoikeudenmukainen.



Nuorisoikäisille sallitaan muuten laajat mahdollisuudet vaikuttaa omiin kouluvalintoihinsa, omaan yhteiskunnalliseen toimintaansa ja esimerkiksi oikeudellisen vastuun ottamiseen. Toisinaan esitetään myös esimerkiksi äänioikeuden ikärajan laskemista 16 vuoteen.



Tähän rinnastaen sopii huonosti, että heidät pidetään yhä uskonnon opetuksessa holhouksen alaisina, jos he esimerkiksi ovat vanhempiensa kanssa eri mieltä katsomuksellisista kysymyksistä."



http://etopetus.wordpress.com/usein-kysyttyja-kysymyksia/

"Hyvin monet luterilaiseen kirkkoon vanhempiensa kautta kastetut lapset ja nuoret ovat todellisuudessa – vanhempiensa tapaan – käytännön uskonnottomia ja kirkolliseen toimintaan osallistumattomia.



Hyvin monet myös väheksyvät uskonnon opetusta, pitävät sitä tylsänä tai epärelevanttina. Koska he eivät koulussakaan saa mahdollisuutta pohtia eettisiä kysymyksiä ilman uskonnon pakkokehystä, juuri uskonnonopetukseen pakottava ja luterilaista kirkkoa varten sosiaalistava järjestelmä jättää heidät moraalikasvatuksen katveeseen.



Ongelma voitaisiin ratkaista nopeasti ja helposti avaamalla oppilaan tai huoltajan vapaasti päätettäväksi oppiaineen valinta uskonnonopetuksen ja elämänkatsomustiedon välillä. Tätä on kuitenkin vastustettu kirkollisissa piireissä, koska pelätään oppilasmäärien siirtymistä pois uskonnonopetuksesta. On kuitenkin epätodennäköistä, että tällaista kovin suuressa määrin heti tapahtuisi. Sen sijaan niille, joille asia on tärkeä, tämä ratkaisu olisi merkittävä edistysaskel.



Suomalaisen peruskoulun ja katsomusopetuksen suurin erikoisuus ja ongelma onkin oikeastaan siinä, että etiikan opetuksen osuus ei ole siinä kovin vahva, vaikka useiden ihmisten mielikuvissa juuri etiikka olisi keskeisin osa lapsi- ja nuorisokasvatukseen kuuluvaa katsomusopetusta.



Etiikan opetus ja sen määrä on selvästi elämänkatsomustiedon vahvuutena verrattuna uskonnon opetukseen, jossa painottuvat voimakkaasti oman uskonnon tuntemuksen sisällöt.



Elämänkatsomustiedon opetussuunnitelma on muutenkin monipuolisempi ja selvästi enemmän lasten ja nuorten omasta elämismaailmasta sekä nykykulttuurin kontekstista ponnistava. Tämän voi helposti todeta vertaamalla oppiaineiden opetussuunnitelmia:

- Perusopetus_elämänkatsomustiedon_opetussuunnitelma

- Perusopetus_uskonnon_opetussuunnitelma"

"Päämalleja maailmalla on kolme: (1) ei lainkaan katsomusopetusta, (2) kaikille yhteistä etiikkaa, katsomus- ja kultuuritietoutta tai uskontotietoa (tms.), (3) kaikille oman uskontonsa/katsomuksensa mukaista opetusta.



Suomessa on vallinnut viimemainittu ratkaisu, mutta sen uudistamisen voisi tehdä myös järkevästi noudattamatta mitään näistä karkeasti jaotelluista malleista. Juuri suomalaisen katsomusopetuksen erityisten perinteiden vuoksi täällä voisi olla hyvä mahdollisuus kehittää uusia omanlaisiaan ratkaisuja.



Yksi mahdollinen versio voisi olla jaettu malli, jossa osa opetuksesta olisi yhteistä ja osa oman katsomuksen mukaan eriytettyä. Tällöin opetukseen voitaisiin tuoda elementtejä usealta suunnalta: etiikasta, filosofiasta, elämänkatsomustiedosta, uskonnon opetuksesta ja uskontotieteestä sekä kulttuurintuntemuksesta ja -tieteistä.



Nykyisin uskontoa tai elämänkatsomustietoa opetetaan 11 vuosiviikkotuntia/kurssia peruskoulun aikana. Tämän määrän voisi jakaa uudella tavalla vaikkapa seuraavasti: 4 yhteistä kurssia etiikkaa ja lasten filosofiaa, 3 yhteistä kurssia uskontotietoa, 4 kurssia eriytettyä oman uskonnon tai elämänkatsomustiedon opetusta."