Miten saan pojan syömään möykkyruokaa?

niin että siinä lusikassa on vain yksi palanen esim perunaa eikä sitä sosestta ollenkaan. meillä toimi niin ja tykkäs erikseen niitä purra. onko syönyt sormiruokaa? tai sit aluks haarukalla pienemmäksi ja pikkuhiljaa kasvattaa möykkyjen kokoa....

Kiitos vinkeista! :) Eiköhän se pian onnistu,hiljaa hyvä tulee!

...

sitten kun lapsi on valmis puremaan ja nielemään nämä palaset, joita tarjoilet, saattaa alkaa olla aika möykkyiselle lusikkaruoallekin.



Jos yhtään lohduttaa, niin tiedän paljon reilun vuodenkin ikäisiä sihtikurkkuja, jotka ovat ihan "normaaleita".

Siis neuvolan määrittämässä.



Otin opikseni tuosta, että mitäs sitä kiirehtimään yhtään mitään lapsen kehityksessä. Kyllä se sitten taidot oppii, kun on valmis itse. Turha kiirehtiä.



Sopii moneen asiaan. Esim pottailuun myös.



Ei lapsi ylioppilaskeväänään enää käytä vaippaa ja syö kyllä kokkareruokaakin, mikäli on siis terve.



Antakaa oppia itse pikkuhiljaa. Turha pakottaa.

että teidän lapsi on vielä kovin pieni :) Älä suotta huoli, kyllä hän tottuu rakeisempaan ruokaan vielä ajallaan :)



Meillä lapsia oppi soseista karkeampaan sapuskaan maissinaksujen, suolattomien riisikakkujen, keitettyjen vihannespalojen ja marjojen avulla... Sormiruoka oli siis meilläkin toimiva ratkaisu.

Pari kuukautta sitten tää ongelma alkoi, vaikka oli jo tottunut syömään itse leipää, porkkanaa, kurkkua ym, joten kyse ei voinut olla niistä paloista vain.

Mutta kokkareruoka oksetti ja alkoi jo pelkäämän syömistä.

Pidin taukoa kaverin kehotuksesta ja vedettiin taas hienoja soseita jonkin aikaa.

Sit annoin hänen ihan omin käsin tutustua ruokaan eli sotku oli aikamoinen. Poika lötsytteli ja puristeli sormissaan ruokia ja sai välillä sitä ihan suuhunkin asti. Samalla syötin omalla lusikallani.



Nyt alkaa jo mennä nää kokkareetkin, mutta silti jäi joku kammo ruokiin, kun on hirmu epäluuloinen kaiken suhteen, eli kaikki uus oksettaa alussa. Ihme touhua.

Meillä kans vuoden ikäisenä alkoi vasta kokkareet maistua. Sitä ennen meni alas vain kun annoin lusikan omaan käteen ja syödä itse - oppikin kymmenkuisena syömään siististi.



Mut ap, nää on näitä elämän pieniä huolia, pääasia et lapsi syö. ;)



PS; mä olen itse ollut sihtikurkku ihan aikuisikään asti. Mm. puurot ja ruuat joissa on tietty rakenne, ei mene alas yökkimättä, vaikka ois kuinka herkullisia. Vanhemmiten sit pystyin noi nielemäänkin. Joten arvon vanhemmat, syöttäkää vaan sitä sileää ruokaa jos lapsi yökkii, on nimittäin hirveä tunne kun meinaa tukehtua ruokaan.

Ei minusta mitäääään huolta sinulla vielä. Suoraan sanoen oma 2,5 vuotiaani syö hiukka hunosti edelleen könttiruokaa. Mutta väliäkö sillä, millasena ruokansa syö, kunhan syö, ajttelen minä. Meillä paukut oksennettiin ulos, jolloin syönnin jälkeen saldo oli +-0, jolloin lakkasin asiaa miettimästä ja syötin ruoan sellaisena kuin alas meni. Tilanne on kyllä nykyään jo lähestymässä normaalia. Ja koska olen itse ollut mahdottoman huono syömään (siis uskomattoman huono) olen sallinut sen myös omalle lapselleni. Kyllä lapsi ajallansa kaiken omaksuu.

niitä kaupan möykkysoseita. Palat piti saada paloina ja sose soseena. Ehkä nyt jo onnistuisi kun on 1,5v mutta syö jo kaikkea mitä mekin eli ei ole tullut enää kokeiltua.

Kiitos vielä kaikille vastauksista, oli kiva kuulla teidän kommentteja! Joo, annan pojalle naksuja,leivänpalasia ym. joten ollaan totulteltu mutta tähän pätee sama kun kaikkeen muuhunkin, aika aikaansa kutakin. Eiköhän se jonain päivänä onnistu! Pääasia onkin että ruoka maistuu, viimeksi neuvolassa oli jo lähempänä 10 kiloa meitin poitsu!

Mutta jatketaan siis harjoittelua. Sitähän se on, elämä joka päivä. :) Hauskaa joulunodotusta teille äitiliineille!